 |
| Tomusokeria ja vettä hmm, pullo oli kyl viel avaamaton |
You shouldn't go on that road, it won't do good for you. It never turnout good.
Who am I anymore, I lost myself in misery and thy shall be the reason I won't go further building up.
You never are not your thoughts, and nor your emotions. Forget yourself, Lose yourself, find yourself, collect yourself. Movement of this similiar to the most beatiful dance there is.
Dancing reminds me of emotions I which overwhelm me while i'm holding someones hand and let the flow take you away. None the less, I know it will turnout great, It'll be constructive, every road I choose will have it's own obstacles.
xxxKuvat on otettu yli kuukaus sitten, kun haluisin toteuttaa eräänlaisen asetelman sen hetken fiiliksen mukaan, ja sen jälkeen PITI aloittaa blogin kirjoittaminen.xxx
EDIT: tämä on tulosta siitä jos on liikaa sanottavaa eikä saa oikee mitää sanottua. Pitäisi kirjoittaa asioista silloin kun se fiilis iskee eikä kasata niitä viikkotolkulla.
Kanelisokeria sipauksella riisipuuroa
Mistä mä aloitan.. mitä mä kirjoitan? Tässä on kulunut niin paljon aikaa etten millään voi mahduttaa niitä kaikkia olotiloja samaan tekstiin, saman aikavälin sisään. Nyt on aika palata taaksepäin asioihin mitä olen sulkenut kuukausi sitten tai vuosia sitten pois mielestäni, ei ehkä niin pitkälle, mutta kaikki on sidoksissa kaikkeen. En tiedä kuinka syvälle pystyn menemään ja käsittelemään asioita, niitä on niin paljon ja aivoni ovat kuin puuroa, pohjaanpalanutta. Ei tässä nyt auta muu kuin ottaa syvään henkeä ja palata ajattelemaan muistoja suurempina sirpaleina. Vaikka olen jo selvinpäin, oloni ei hirveästi ole muuttunut.
En sano, että oloni on ollut huono, enimmäksen olen ollut muissa maissa, lomailemassa. En osaa palata todellisuuteen, kun todellisuus itessää on suuri vitsi. Elämä ei ole niin makeaa kuin pussillinen tomusokeria. Ihan hyvä ettei ole.. se on äklön makeaa suurin määrin, sotkee paikat leviämällä ja mälläämällä sekotettuna veteen. Vaikka käyttäisin mitä tahansa välineitä ne ei tuo mulle sitä enempää mitä mussa itsessä jo on. Vittu.. eikö olisi jo aika aloittaa.. sekoittamalla vaikka puuroa hieman lisää..
All you can drink buffet
Herään, alkoholi veressäni saa aina minut heräämään aikaisemmin kuin pitäisi. Huono olo lähtee pois laskujen jälkeen, joten krapulaa minulla ei myöskään ole. Halaan pesuvatia jossa on vessapaperia liuonneena oksennukseeni, sisältäen lähes ainoastaan alkoholia ja mahalaukkunestettä. Oksensin viimeyönä varmaan vadillisen verran alkoholia pois pihalla. En ole kotona ja sängyssä nukkuu joku vieras ihminen ketä luulin kaveriksi, haahuilen vastakkaiseen huoneeseen ja näen jotain mikä iskee rintaani kuin kuminen moukari. Luovutan jo, täynnä itsesääliä herätän niitä kahta. En voi usko silmiäni, mutta psykoosini on sen verran vahva, että se vaikuttaa todelta. He heräävät ja sillä hetkellä illuusioni murtuu. Eivätkö HE olekkaan siinä? Miten voin nähdä kaiken niin väärin, sängyssä makaa aivan eri ihmiset kuin hetki sitten. Sanoin niille lähteväni pois. Mielessäni jatkoin: peittäen häpeäni siitä, että sekotin henkilöt, häpeäni siitä etten voi irtaantua hänestä vieläkään. Palasin huoneeseeni ja tajusin, että kyseinen henkilö nukkui juuri siinä samassa huoneessa. Muistan eilisen, se oli kamalaa ja vielä kamalempaa on muistaa kaikki kristallin kirkkaasti niin pitkään kuin tätä elämääni on vielä jäljellä. Sain maistaa nyt omaa lääkettäni yliannostuksen, muttei tämä lääke edes ole minulle sopiva.. eikä minulla ole edes sitä vikaa mihin tätä lääkettä on tarkoitus ottaa, jokainen tuntee kaiken omalla tavallaan, jokaisen tuska on henkilökohtainen. Mutta tuska se on silti.Lost my soul in gambling
En voi syyttää kaveriani, kuin koira niin myös omistajansakin, eikö? Eräänlainen viha on kehittynyt mielessäni, kun viivästelin lopullista keskustelua hänen kanssaan. Ilkeitä ajatuksia, mutta ne eivät ole minua, en voi antaa anteeksi ennen kuin annan anteeksi itselleni. Enhän minä ole sen parempi, ei sillä ole väliä minkä vuoksi asioita tekee vaan mitä niistä seuraa, mitä siitä aiheutan itselleni ja muille. Eniten tuskaa minulle luo se, että luovuin rakkaasta ja ainoasta turvastani. Hän on pelastanut mut useaan kertaan ja hänen läsnäolonsa on tuonut mulle rauhaa ja lämpöä. En voi tehdä sitä uudestaan, en voi kehittää uutta suhdetta, koska kuitenkin musertaisin senkin alas. En halua häntä ainoastaan turvaksi, vaan sen takia että häntä rakastan ja olen siitä varma. Mutten voi sanoa sitä, koska se tuntuu satuttavan. Mieleni on niin jakautunut kahtia, että alan epäillä itseäni. Päätökseni järjetön toi minut tähän tilanteeseen. Mutta huomaan paljon minua satuttaa, kun hän en enää vilkaissut minua tai antanu välittämisen merkkejä. Kylmyys pisteli sisällä minä hellyyttä vailla. Jos hän katsoo sinua silmiin näkien kaiken tuskan ja kääntää pois katseensa. Sitä en voi kestää, maailmani sortuu sadatta kertaa ja vielä yhä saa palaset kasattua takaisin. Särkyneenä.Illalliseksi kananpoikasta
Jätän asian, koska en halua puhua liikaa kärsimyksistäni, en ole siihen oikeutettu. Vaikka kuinka paljon toisin väitettäisiin niin jos tunnen tuskaa tunnen sen olevan vääryyttä jokaista ihmistä kohtaan. Mun pitää niellä se, koska en osaa sitä käsitellä. Olenhan vain lapsi joka on äitiä vailla.. lapsi rellestää ja saa tehdä mitä haluaa, äiti sen kestää. Jos äiti tekee jotain mikä satuttaa lasta niin lapsen maailma särkyy ja on maailmonloppu. Palanen todellisuutta saa mut järkkymään paikoiltani, pieni linnunpoika olen, jonka vuoro on lentää pesästä pois. Ensimmäinen askel johtaa minut taivaaseen, vapauden tunteeseen tai sitten iskeydyn maahan ja heiveröinen kalloni murskautuu kiveen.
Look mom! I'm jumping!
Puhuin yöllä sen verran, kuin pystyin. Asiat on muuttunut ja olen heikko kaikelle, mutten paljasta teille heikouttani. Siitä seuraa korvaamaton vahinko. En luota kenenkään sanaan täysin varmasti, aivoissani aktivoitu se pieni epävarmuuden ratas jonka vuoksi tuntuu että kaikki tahtoo minulle pahaa. Kukaan ei ole sanojensa veroinen, ja olen tukahduttanut sisäiset virrat, silmäni ovat sokeat ja pimeässä yritän kulkea harha-aistimuksien varassa. Pyörällä ajaessani kotiin on heikko olo, mieleni tekee kaartaa oikealle ja vasemmalle, mutta autot kaartaa minusta poispäin.
Tänään säässä on luvassa..
Tuo on jo mennyttä aikaa, mitä minulla on nytten? Päivä toisensa jälkeen olen käynyt vuoristoradoilla, niistä menee vatsasekaisin ja ei oikeen ole varma mitä niistä pitää sitten tuntea. Taskussani tunteiden värikartta josta kaikki värit pitää käydä samanapäivänä. Se on ollut kuin epämääräistä rutiinia. Tunnen olevani täydellisessä paikassa, kunnes huomaan hänen kuorensa tulevan esille. Valintani on ollut minun ja miksi olen valinnut tämän tien, en tiedä, koska en muista. Enkä tiennyt silloinkaan tarkasti miksi teen näin. Olen ihminen joka ei osaa päättää suuria asioita ja ajelehtii niiden päätösten välillä tuottaen kärsimystä ympärilleen ja itselleen. Se on mahdollisesti suurin paheeni. Makaan sängylläni ja tunnen hänen lämpimän hengityksensä rinnallani, tämä tuntuu niin oikealta. Makaan sängylläni, yksin mutten kuitenkaan, selkääni pitkin hiipii kylmä yksinäisyys. Koska käännyttyäni saan vain puukkoja rintaan. Näen tämän kaiken läpi, muttei se tieto totuudesta auta sitä tuskaa sitä ilkeyttä mitä ihminen saattaa olla. Olenhan itse ilkeä ja lähes aina tiedostan sen. Todellisuudessa huudan apua, vaikken ite sitä silloin ymmärrä huudan sisimmästäni apua, kun olen agressiivinen, maaninen, masentunut ja tunteeton. Huudan apua. Älkää yrittäkö auttaa tavoillanne.SEIS! Pidän savuke tauon ja rekonsideraan miten jatkaisin--tähän asti on ollut sellasta soopaa, ettei Esakaa jaksa lukee. Kirjoittaessani ei ole tarkoitus osoittaa oikeaa tai väärää, mustamaalata tai mitään muuta, ainoastaan purkaa ajatusvirtaani
Press "Start new game"
Näin "aluksi" voisi toivottaa teille kaikille hyvää joulua : > Itse sain pelastettua tämän vuoden joulun huonoilta muistoilta sen avulla etten hyväksy tätä jouluksi. Ei joulukuusta ei joulu mieltä. Pari päivää pelannu himassa pleikalla ja rahanikin menivät tuhkana tuuleen, pettymykseni sijoituksestani mietin tarkkaan miten käytän ensvuonna saamani rahat. Saan toivottavasti tammikuussa töitä, ja ensimmäisestä palkasta alkaen alan maksamaan pois tänä vuonna kertyneitä velkoja joita on noin 120euroa, tämäkö on paljon? Ei minun korvissani. Tämä alkoi kesällä, kun aloin samulta lainaa ruokaa rahaan, kun ei itselläni ollut töitä ja halusin kuitenkin olla mukana safkaamassa Jänkhä Grillil. Osa on velkoja vaatemaksuista ja osa on velkoja pienestä käyttörahasta. Kymppi sinne ja kymppi tänne. Joululahjat! Ahoy! Mini oli piiloittanut ennen lähtöään minulle paketin omaan huoneeseni ja tänään se opasti mut puhelimessa mistä sen löytäisin. Sisällä oli hieno paita Jack&Jonesista, tämä olikin ainoa lahja tällä kertaa. Jossei lasketa nimipäivänä saatu 20euroa. Illan Jouluateria pisti makunystyrät ylikierroksille ja sai vatsan täyttymään muttei siinä ollut joulun makua. Minulla on ollut tapana, jos vietän joulun suomessa niin olen huoneessani, pelaan pleikkaria, katon Conan:in ja sen jälkeen frendien tuotantokausia. Mutten ole kattonut Conan O'Brieniä vuosiin, tänään törmäsin siihen ohjelmalistalla ja päätin odottamaan sitä katsomalla telkkarista tulleit leffoja. CoCo ei tosiaankaan ollut pettymys. Odotan uuttavuotta, mutten saa raaputettua odotuksestani pois negatiivisia viboja. Pessi valtaa mielihaluni ja en voi sille mitään, tekopyhää mutta odotan silti parempaa mitä Pessi voi minulle ikinä tarjota.
Elämä vaikutti niin makealta ja viiskyt kertaa ihanemmalta, voi sitä herttaista elämää mikä minulle joskus oli, kuvitelmaa sekin. En halua palata takaisin, koska se ei auttaisi minua. Kuljen pää pystyssä seuraten valkoista viivaa peikkojen metsään. Voi jos saisin nähdä kerrankin sellaisen ihastuttavan groteskin otuksen omin silmin-- vaikka nämä kissa apinat ovatkin tarua, se ei tee niistä epätodellisia.
Olipa kerran peikko--
Sanavirtaan meinaan hukkua,
ei sitä vilkaisemalla kukaan saa selkoa.
Makaan rannalla, vesi oli likaa;
neulon huuleni kiinni langalla, etten purkaisi vihaa.
Saastaa on jokainen sana mikä pitkin vartaloani valuu,
ne ovat vailla merkitystä;
päästä eroon näistä väärinymmärryksistä haluun,
saada aikaani kehitystä
Istun keskellä aarniometsää,
luonto kuiskaa sanomaa täynnä sielua itsenäistä.
Erakoitunut olen minä luomakunnasta, sanani pursuavat kuolemaa.
Muttei minun tarvitse niitä käyttää, voinhan puhua sielulla.
Seuraan elämäni tietä,
rakennan polkuja keräillen uusia kokemuksia;
Kunhan ei noita minua pataan heitä,
olisin mennyttä lihaa keskellä vihanneksia.
Syön itseäni, kuin kärpäsentoukka;
Olen mätää täynnä ja pian täynnä elämää.
Ontto kuoreni täyttyy jälleen, sinne joskus muuttaa sielu.
Poltan karvani, leikkaan sorkkani, revin sarveni, poltan ruumiini.
Vain, hetkeksi, koska kuoressa henki ei hengitä,
mutta vapaana se palaa elävältä.
Huoneeni on sotkuinen, ehkä saan sen vielä järjestykseen. Teen pintasiivouksia ja sanon, että kaikki on nyt jees. Mutta lamput pitää jo vaihtaa, koska viimeinen kuudesta on jo sammumassa. Ehken ole tarkoitettu olemaan siisti ihminen, ennen kun huoneeni voi olla kunnossa pitää kunnossa olla myös mieli. Miksi suunnitella, kun kaikki menee aina toisella tavalla? Se suunnittelu kai johdattaa minua eri teille. hyvää yötä, painun nukkumaan ja sanotaan että seuraavaksi voisi käsitellä jotain tiettyä aihettakin. Miten olisi minun koulunkäyntini --
