#009 Lifespan Of A Butterfly

I was suprised how someone can look into my eyes and see something I could not. It almost felt like she could predict the future and see in the past, she was like an oracle, an ordinary person..
One whom has felt the pain can see it in others, you can see the shell people have constructed themselves, you just lost hope there was people who could see beyond all that. Who could also feel the pain of yours.
I regained my hope in which someone could give me the energy to go on, I will keep my eyes open wide. My mind has been and it is foggy for too much of the time. I haven't walked the path for oh so long. And now there is too much signals dissrupting me, from seeing inside of others, from seeing the true me.
You need to get on the path if you wish to be balanced, there are more people like you've met, they are more near you than you think.

• <<THIS IS IMPORTANT!!! Tämä pätkä on kirjoitettu TI-KE välisenä yönä!! Alotin tekemään tätä blogia kirjoittamalla laulantain yönä paperille muistiinpanoja, sen jälkeen sunnuntain iltana kävin ottamassa röökilenkillä kaikki valokuvat mitä täältä löytyy. Maanantaina Aloitin kirjoittamaan tätä postausta ja siinä välissä hain postista johdot himaan ja jatkoin kirjoittamista omalla koneella. Tiistaina eli tänään jatkoin kirjoittamista ja pääsin myöhään illalla melkein loppuun asti, sain lisättyä kaikki kuvat ja värjättyä koko tekstin siten miten se seuraavasti näkyy. MUTTA!! viime tipassa sain jotenkin mokattua ja poistin koko HTML-koodin teksteineen ja en onnistunut peruuttamaan sitä enään, minulle jäi jäljelle ainoastaan aukinaisena sivu jossa on esikatselu versio viimeisemmästä tallennuksesta.. Joten kaikki mitä tässä blogissa on, on täysin uudelleenkirjoitettu ja uudelleen rakennettu sen mallin mukaan. Samalla korjaen joitain ilmauksia ja korjaen kirjoitusvirheitä. JA VOI PRKL JOS EN SAA TÄTÄ VALMIIKSI!!!

<<Seuraava teksti mikä on merkitty sinisellä liiloin otsikoin on siis kirjoitettu MA-TI välisenä yönä, huomatkaa siis aikailmaukset :-)  >>

• Tilaukseni tuli vihdoinkin, nyt on oma kone käytössä ja pleikka toimii. Pitää vielä käyttää tovi aikaa tiedostojen siirtämiseen pöytäkoneelta omalle. Eihän toiseel koneel tullu ladattua kuin vaivaiset 60-70gigaa tavaraa. Tällä hetkellä tekisi mieli mitä tahansa päihdyttävää, jotta saisin energiaa kirjoittaa tätä postausta näin maanantai - tiistai välisenä yönä. Kävin pienellä lenkillä ottamassa nikotiinia ja harkitsen tällä hetkellä lusikoida kahvia purkista mikä maistuu muuten kamalalle vaikka sen jälkeen kittaisikin kokista kurkkuun.
  

• Miten olisi töiden hankkiminen? En tiedä miten tällä pärställä kehtaa mennä työhaastatteluun, mutta sain tuossa laulantain jälkeen idean mennä puhelinmyyjäksi töihin. Monil frendeil on siit kokemusta ja mikä sen mukavempaa ku rupatella anonyymina puhelimessa ventovieraille.. Kerään täs joku päivä todistukseni aijemmista kesätyöpaikoista, meen vilpittömästi ja innokkaana kysymään työpaikkoja mäntsälästä.  En tiedä alkaako asiat järjestymään, olo on vieläkin kahlittu ja haluan vapaaksi vaikka sahaamalla lihaani ja luuta jotta pääsissin näistä kahleista pois. Mutta hei! Kävin tossa laulantaina khavilla, kaverin synttärit nähkääs : > ei sen pitänyt olla sen ihmeellisempi päivä, mutta voi kyllä miten se päivä muutti tajuntaa.
  

• 6.39am. Sunday 13.11.2011 saavuin kotiin ja hain hetkessä sisältä kokonaisen savukkeen ja istahdin ulos penkille. Sytytän, ajattelen miten yksi aski voi mennä niin nopeasti yhdessä illassa, olisi varmaan mennyt kaksikin jos olisin ottanut mukaan. Vedän savut keuhkooni ja puhallan savun mukana huomattavan helpotuksen, koska koin samana päivänä asian mikä herätti mua sisältäpäin. Niitä on vaikea tuoda ilman toisen ihmisen apua, koska itse saatan olla liian sokea nähdäkseni. Jalat ovat muussina, olen kävellyt tuntikausia pitkinpoikin Mäntsälän yötä ja tuli hypittyä SENSSI:n tanssilattiallakin hetken tai pari.

• Näen liikkuvan kääpiösiilileijonan, vai onkohan se oravaminkki jolla on erikoinen "aurinko"kukka kukinto häntänä. Katson tuota otusta pitkään ja vaikka mieli on selvennyt, mielikuvitus jyllää. Hetken päästä päätän lähestyä otusta ja miten lähemmäksi pääsen sitä elävemmältä se näyttää mutta viimeiset pari askelta rikkoo illuusion ja se paljastuu olevan ryöppykasveja jotka puskee kivilaatoituksen välistä.

• Katson peiliin, seison ja katson kasvojani joissa on tappi vailla piikkiä ja rengas vinossa. Taitaa myös pallot olleet hukassa tona iltana. Eihän se väärin ole, Hieman kallista puuhaa vain. Putsan septumin ja siitä määrästä kudosnestettä mitä sain poistettua olisi voinut askarrella toisen pallon, pallon mikä olisi myös hyvin tiiviisti ja kestävään muotoon puristeltu. Vaikka käytännössä se jopa toimisi niin en ole vielä niin hullu, etää alkaisin hyödyntämään eritteitäni. Heih! Samalla ku räpläsin nenääni huomasin ettei siihen enää satu niin paljoa, vaikka siihen kosken niin ei tunnu enää siltä, etää törmäilisin nenä suorana katutolppaan : )

• mahtavaa paranemista.. tai sitten kasvot olivat niin turtuneet illan jälkeen. Kaulassa oli näköjään fritsu josta mulle huomautettiin. Alahuultani arastaa. Ei tarvii miettiä, että kuka tämä oli, ette tunne häntä -- nuunkuin en minäkään tuntenut..!
  

• Kävelen pimeässä muistini varassa ja suunistan keittiöön, räikeä valo oli äskettäin sammunut ja en nähnyt mitään muuta kuin rakeilevaa pimeyttä. Mutta muistan tarkalleen askeleet ja etäisyydet talossani. Vaikkakin törmäilen silloin tällöin seiniin ja ihmettelen mitä tämä tässä tekee. Kurotan ja heilutan käsiäni kunnes saan käteeni kahvan. Aukasen kaapinoven ja ajattelin tarttua spire tai coca-cola merkkilasiin -- APUA! En ole kotonani, miten on mahdollista että olen astunut väärään taloon, tämä lasi ei ole meidän lasi tätä ei ole ennen ollut tässä talossa! Tämä oli ajatus joka riensi mieleeni samalla, kun kosketin jotain suurta juomalasia. Vien sen jääkapille josta haen omenamehua ja tarkastelen lasia. Tunne siitä että olen kotona on palautunut, mutta tämän vieraan lasin arvoitus paljastuu vähitellen, kun muistelen perjantai iltaa jolloin naapurit täällä käydessä jättivät tänne tämän kyseisen lasin. Josta muistaakseni join omenasiideriä itsekkin. Lasi oli onnekas löytö, koska talosta ei löydy suurempaa, muuten joutuu siirtyä vesikannuihin mitä ei voinut kaivaa esiin kolisematta. Janosin jotain non-alkoholi pitoista juomaa jo tuntikausia. Ah! faijan omenamehua, juokoon itse perkele vettä : >. Tein myös siinä välissä pari voileipä, vaikken ikinä niihin pistäkkään voita. Ensiksi siihen tulee ohuita juusto siivuja ja laikatessani palasta tiedän että SE ensimmäinen menee suoraan suuhuni, kuten myös se toinen ja kolmas. Sen jälkeen leivälle menee jopa jokatoinen juustonpalanen..

• Ruokaa laittaessa pitää aina olla kiukku ruokaa  : 3 eihän ruokaa saa tehdä nälkäisenä, vaan ennen sitä pitää syödä jotain pientä ja niinhän miä teenkin. Syön epämääräisesti leikatut juustosiivut ja välillä ne täydellisesti onnistuneet suorat ja puolenkuun muotoiset myöskin. Toisaalta eihän leivänlaittaminen mitään ruuanlaittoa ole.. Siinä pistetään vaa kasa eineksiä päällekkäin ja sen jälkeen haukataan pala toisensa jälkeen. Joskus tykkään ottaa vaan palan leipää leikata siihen paksun siivun juustoa. Leikata pötkö niin sanotusta salamista ja kurkusta ja sitten haukata niitä vuorotellen <3. Heitän leivän päälle vielä reilusti meetvursti siivuja juuston molemminpuolin.

• Kaadun sänkyyni, pistän viereeni puhelimen, tartun kynään ja paperiin -- kirjotan muistiin asioita myöhempää postausta varten, teen eräänlaista koostetta siitä päivästä ja ajatuksista lyhyesti. Huomaan kellon olevan jo 7.25 aamua, puhelin oli jo kädessäni joten rupesin selaamaan viestejä. Siellä oli uusi nimi mikä huvittaa itseäni -- rauhoittavaa. Tämä antaa mielenkiintoa, jotain uutta arkeen, jotain sellaista mitä en ole kykenevä ennustamaan. Ei tarvitse enää paeta uniin vaikka tunen vieläkin eläväni unta, it all is mixed up very nicely in a rainbowcolored cookiedoughmix.. maybe i should always keep a magic cookie in my pocket.
  

• Kuuluu soitto. Herään. Nousen. Kävelen huoneestani ulos hämmentyneenä -- on jo keskipäivä. Huomaan mutsin ensimmäisenä siivoamassa kämppää, " huomentapäivää, on jo aika myöhä, mukava että päätit jo herätä.." , ja jotain muuta mun mutsi oli sanonut. Huomasin vain että mun Mutsi oli väsynyt ja voimaton vaikka hänellä olisi ollut päivä vapaana -- hän silti käyttää sen ajan murehtimiseen siitä, että faija tulee himaan minä hetkenä tahansa. Meen keittiöö, kaadan maitoa lautaselle ja siihen sitten kaadan pienten suklaakuiden näköisiä aamiaismuroja. En ole vuosiin syönyt aamiaismuroja niin päätin pitkästä aikaa taas aloittaa, vaivatonta, helppoa, mutta 400g paketti riittää just ja just kolmeen ruoka annokseen. Mietin ittekseni, että mihin mä nyt sitten heräsinkään? Taina oli soittanut, hän sanoi mulle viikkoja sitten pitävänsä pienet kahvikutsut.

• Ei niinkään synttäribileitä niinkuin viimevuonna, mitkä muuten oli mahtavat. Siellä oli hänen tekemää ruokaa ja kaikkea suolaista ja makeaa. Alkoholia oli myös kaikille riittävästi -- monen montaa lavallista tölkkejä ja muistaakseni kolmea eri sorttia oli lajiteltu eteisen pöydälle. Sillä määrällä olisi juottanut 20ihmistä humalaan. Siitä kerrasta mulla on vain hyviä muistoja, se oli hauskaa ja kenelläkään ei mennyt överiksi. Kunnioitan Tainaa hyvin paljon siitä miten se jaksoi ja jaksaa vieläkin panostaa "kahvikutsuihin."

• Soitan Samulle ja jatkan herättämisen ketjua, herättämällä hänet kesken automatkaa. Kyselen tästä illasta -- luulin, että olisin voinut samana päivänä viettää mukavaa aikaa kolmisteen Samulla. Soitan Timpalle ja kysyn häneltä samaa asiaa, hänel oli iltaan asti menoja, olikohan ne ristiäiset. Kaikenkaikkiaan jouduin muuttaa suunnitelmia kokonaan. Tiesin jo, ettei päivä tule menemään niinkuin suunnittelin.

• Samu tulee käymään tunniksi ennenkuin kyytini saapuu. Samalla, kun hän kävi Travianissa rupesin kyselemään hänelt siitä, koska oon pitkään halunnut aloittaa Travianin. Ehkä, kun alkaa uus "kierros" niin voisi heittäytyä mukaan, kyl se voittaa Facebookin farmvillen.. Samu oli käynyt ostaa uusia vaatteita ja kokeilin sen pipoa, mikä saattaa olla mun seuraava sijoituskohteeni. Se tuntui aivan kuin se olisi ollut luotu minulle. Kävimme röökillä ja naapurilapselta oli päässyt ilmapallo käsistä.. seurasimme sitä niskat jumissa niin kauan kunnes se alkoi muuttua läikästä pilkuksi ja siten katosi korkealle pilviin. Tumppasimme röökit. Pakattiin. Pienen sähläyksen jälkeen päästiin vihdoinkin matkaan kävelemään juna-asemalle päin, kyytini oli näköjään jo Mäntsälässä toimimassa Taina-Taxina. Auton kääntyessä asemalle päin luulin, että autossa istuu joku tuttu.

• Autoon istuessa Tainan seurassa istui Otto! Mutta Otto hän ei ollut vaan hänen evil kaksoisveljensä Roope. Hänen on pakko olla se salakavala paha kaksoisveli, koska hänestä hehkuis sitä evil genious vibaa(läppä läppänä :-D) Oli mukavaa kuitenkin tavata uusia tuttavuuksia. Heitettiin Samu keskustaan ja kävin ostaa itelleni seuraavn skumppa pullon, se oli puolikuiva persikanmakuinen Butterfly, ei tosiankaan niin hyvänmakuinen kuin edellisellä kerralla ostettu mitä litkin Minnan pippaloissa. Hain vielä kaupasta frendille röökiaskin ja Bilar-karkkipussin.. <<mikä näin kolmenpäivän päästä taitaa vieläkin olla mun repussa>> Lähdimme ajamaan Tainalle auto täpötäynnä, ulkona pilkkopimeää. tainan kahvituokia ei olut pettymys! Mokkapaloja vaaleanpunaisella kuorutteella, hassun näköstä pitsaa, mini kroisantteja joissa oli kinkkua ja kurkkusalaattia, suklaapuusteja missä oli vivahdetta mariannea ja kaikkea muuta mitä en nyt tarkalleen muista. Siinä edessäni oli se kahvikupponen jota tulin sinne juomaan, ei ollut tarkoitus ottaa alkoholi --

• Mutta miten pieni Tuomas olisi pärjännyt sitä iltaa ilman alkoholia, kiitos naapuritädin, se joka oli vähän huppelissa ja jätti lasinsa meille. Niin kiitos hänellä, hänen lahjoittamastaan A le COCK olueasta ja yhdestä päärynä siideristä. Kiitos myös mutsille hänen heittämästään 20e tähän reissuun. Jonka olisin kuitenkin aikonut käyttää aivan johonkin muuhun -___-. Ajattelin säästää rahoja mutta joka ikinen lantti meni sinä iltana. Yllätyksenä ei varmaan teille tule se, että olen siitä illasta vielä auki 2.90e ja yhden synttärikortin lisää. Kokonaismääräinen velka alkaa hipoa 100euroa.. mutta en anna sen tapahtua! Seuranani oli Taina, Ida, Marjo, Mari, Sami, Roope, Minä ja Tainan kolme hurmaavaa kisua. Syvällistä keskustelua, rupattelua, läpsyä ja korealainen mafia elokuva, mikä henkilökohtaisesti vaikutti jopa hyvältä. Siinä ajassa ehdittiin jopa pitä erä pullonpyöritystä ja pakko sanoa, että Tainalla on mitä kekseliäämpiä tehtäviä. Oikeasti. Kesällä oli niin tylsiä tehtäviä ja totuuksia, että meinasin kuolla tylsyyteen. Mutta sitten pääsin juoksemaan kentän ympäri alasti ja olin taas iloinen. Vaikka tämän illan pullonpyöritykses olikin uudeltavaikuttava tehtävä, olen kokenut jotain samanlaista vuosia sitten, mutta sei ei kyllä ollut mitään sekunda ketsuppia sillä kertaa! eikä ketsuppia ollenkaan -- Ennen lähtöä mulla oli hetki aikaa laittautua Marin kajaalilla ja Tainan hiuslakalla, näytin melkeinpä samalta ku herätessäkin. Jos olisin herännyt naisena!! HIGH FIVE! Kävin vielä nopeasti koneella, menin facebookkiin, mikä minuun on tullut taas, vai onko se aina ollut -- en tiedä en pysy oikeen itseni ja tunteiteni perässä -- unohdetaan tämä.

Baariin lähdössä! Eihän tämä kuulunut suunnitelmiin, mutten sitä ole sulkenut poiskaan vaihtoehdoista. Ei mulla ollut bilefiilistäkää, baarit ja klubit olivat mulle vieläkin vieraat paikat. Ja en osaa vieläkään käyttää noita nimikkeitäkään.. Takapenkillä 5 ihmistä ja en tiennyt minne me ollaan menossa. Arvelin Järvenpäätä tai Helsinkiä. Mutta ku sain kuroteltua hieman ja katsoin tienviittoja huomasin suuntana olevan Lahti. Aina ku oon sinne päätymässä mietin, että näkisinkö siellä tuttuja. Mutten ole viimekerroilla tavannut. Matka kesti oman aikansa ja autossa oli kirjaimellisesti tiivis tunnelma. Siihen asti ihmisil oli hyvä meininki ja ihmiset puhuivat siitä sun tästä mikä sai lievän hymyn huuleen. Matkan varrella pysähsyttiin pari kertaa: röökitauko, rakon tyhjennystä ja vaatteiden vähentämistä. Talvitakissa istuminen vaikutti iha homolta. I was feelin' kinda happy, something different from my routine, just like i wished for.

•  Auto parkkiin, tarvittavat tavarat taskuun, takit peräkonttiin ja eikun menoks. Sytytän ties kuinka monennen savukkeen ja nautin viileästä virrasta, mikä tuntuu oikein syntisen nautinnolliselta. Kädet lipevät pitkin taskuja ja tajuan unohtaneeni passin takin povariin. Juoksen Samin luo, se vippaa mulle avaimet ja hölkkään takaisin autolle, joka on parinkymmenen metrin päässä. Kesti hetken tajuta ettei peräkonttia avata avaimella vaan avaimenperän napilla. Otan passin ja lähden kävelemään katua alaspäin, oikealle ja vasemmalle katsomalla löysin perille ja kyllä naisten pitämä meteli auttoi mua suunnistamaan takaisin laumaan. Turhaa jätimme takit autoon, koska sisään ei päässyt ilman takkeja! Kuulin tämän heti ku tulin paikalle ja se kuulosti korvissani jokseekin järjettömältä. Samalla tajuan joutuvani maksavan narikkamaksun lähesturhasta. Edestakas, Sisään, ja taskusta kaivan ulos kympin setelin, josta ei jäänyt ku 1.50e. Sienileima kädessä, takki narikassa, polvivammainen kaverini kainalossa :'D.. lähden kävelemään rappusia alaspäin --

Paikka oli mulle uusi, "SENSSI" niminen klubi vaikka luulin meneväni baariin. Kaivan rahaa isoon olueeseen ja ei kestä pitkään ennen kun oluen hinnasta jää enää puolikas euroa. Do the math yourself --> big beer 3.90e. Taina ja Ida menee heti alussa mielellään tanssilattialle ja jään istumaan muiden seuraan. Rupattelua ja ihmettelyä, koitan tottua tähän uuteen paikkaan ja tämähän on ensimmäinen kerta, kun käyn kunnon klubilla, jossei lasketa Wanhojen risteilyä JONKA! haluaisin kokea uudestaan kiitos. Olo on chilli, muttei villi, huomaan tarvitsevani lisää alkoholia, jos haluan tavoitella bile fiilinkiä. Sopeudun tähän uuteen tapaan kommunikoida -- se puhu kovalla äänellä korvaan tapa. Tanssilattialla ei ole oikeastaan sillekkään hyötyä, kuulet vain musiikin jyskeen ja kaverisi huuto kuulostaa joltain oudolta ininältä. It's just a place to Däänce and talkin' you can take outside. Menin moikkaa tyyppiä jolla oli ilmapallo kiinni sen niskassa, se näytti aivan siltä, kun hän olisi hirtetty siihen ilmapalloon. Menin kysyy meininkii ja vedin sen kaa yläfemmat. Kävin etsimässä röökipaikan sen jälkeen, kun oli valloitettu istumapaikat porukalle. Takaisin tullessani ihmiset olivat taas pöydän ääressä, tällä kertaa eri valikoimalla. Menen istumaan ja jotkut ovat ehtineet jo tilata ja juoda oman juomasa sillä aikaa, kun kävin savuhuoneessa. Ida huomaa nopeasti, että olen jotakin vailla. Pari lasillista olutta, hieman lonkeroa, johan olo alkoi olla hilpeämpi.

DJ:t soitti Prodigyn kappaleita joissa oli sitä likaista dubstep vivahdetta. muistan vaan kuulleeni jotain röökipaikalta ja minun oli pakko jättää röökiseurani ja mennä tanssimaan. Se mielyttävä melodia joka virtasi korvissa ja se voima sai sydämmen sykkeen nousemaan korkealle. Tämä kaikki tuo muistoja vuosien takaa, kun olin Rikun kanssa Prodigyn "Invaders must Die" keikalla Helsingissä. Miss her. En ole mikään hyvä tanssimaan mutta osaan ainakin nauttia olostani :-). Viihdyin, mutten tarpeeksi, jotain puuttui, jokin oli vienyt sieluni. En ollut valmis menemään baariin, eikä päihtynyt olotila korvannut tyhjää onkaloa sisälläni. Vai vaivasiko mua kuitenkaan mikään? Leidit lähtivät ylös hätäisen puhelun merkeissä ja Jätkät lähtivät takaisin tanssilavalla -- etsimään Samille jotain seuraa? Menin etsimään itselleni myös seuraa, nimittäin omaa rauhaa jostain tyhjästä paikasta mihin istahtaa hetkeksi. 

Huomasin tyhjän onkalon jossa oli tyhjä sohva, vastakkaisella sohvalla makasi pari tyttöä joilla näytti olevan hellä hetki meneillään. Menin kysymään niiltä, että häiritseekö jos tulisin siihen viereiselle sohvalle istumaan. Enhän halunnut häiritä mitään henkilökohtaista niin piti kysästä kohteliaisuuttani. Katseet kääntyivät samalla, kun lähestyin heitä. Kurkotin pääni toista kohti ja olin kysymässä asiaani -- samalla hänen kädet kurottivat kaulalleni. Eihän niitä haitannut ollenkaan -- toiselle niistä se oli jopa mielyttävää että tulin sillä hetkellä juuri siihen paikkaan. Olinko tosiaankin pelastanut hänen illan? "Olet tosi kuuma~~", erotan hänen sanonneeni näin samalla, kun hänen kätensä oli kietoutuneena mun kaulan ympäri. Tämä ja pari muuta lausahdusta,(joita en valitettavasti muista niiden pituuden takia : D), pisti hymyn huulilleni. Istuin vastakkaiselle sohvalle rentoutumaan, mutten saanut enää mielestäni irti sitä mitä tulee tapahtumaan. Mutta minulla ei ollut aikomustakaan tehdä seuraavaa liikettä, vaikka juuri äsken mua iskettiin ;-D. 

 Hetken päästä he tulivat lähemmäs ja rupesin keskustelemaan heidän kanssaan. En ehtinyt paljoakaan sanoa ennen kuin "hänen" kielensä siveli omaani. Ehkä sanon sen liian lievästi verrattuna mihin tämä loppujen lopuksi johti. Kokonaisuudessaan se oli hämmentävää, mutten voinut tai halunnut lopettaa .. sain hänen nimensä ja ensimmäisen intensiivisen suudelman jälkeen kysyin hänen humalatilaa. Hänen mukaan se oli 7, 0-10 asteikolla mitattuna -- ei se ollut liikaa, eikä myös minullakaan. Toisin, kun humalatila siihen, että hän kävi kuumana ei tarvittu minkäänlaisia kysymyksiä -- Sillä hetkellä, kun kädet alkoivat myötäillä vartaloa, röökitauko! oli ajatus mikä tuli mieleeni -- pieni tauko sille että voisi tutustua paremmin, ja halusin herätä unimaisesta tilastani. Luulin häntä vuoden nuoremmaksi, hän luulin minua paljon vanhemmaksi -- oltiin kuitenkin saman ikäisiä. Sain myös kuulla, että hän on sotilastyttö ja käy intissä. Eli vapaata ainoastaan viikonloppuisin. Sillä hetkellä hän tosiaankin halusi, että muuttaisin Lahteen.
Älkää käsittäkö väärin, kyllä me myös keskusteliin muustakin, mutta siinä välissä oli vaan paljon suutelua ja koskettelua. Tai sitä keskustelua oli siinä välissä -- kumminpäin tahansa. Palattiin takaisin sohville ja jatkettiin siitä mihin jäätiin. Sormeni lipesivät hiuksista kaulaan ja vyötäröstä reisiin ja reisistä.. -- sivelemällä ja samalla kovilla otteilla siirsin hänet pois päältäni sivummalle.. huomasin, että multa oli pudonnut piikki tapin kanssa. Me noustiin sohvalta ja ruvettiin ettimään niitä, ne onneksi löytyi hetkessä. Mutta turhaan, koska piikki ja pallo kuitenkin jäi sinne klubiin illan päätteeksi.  

• Muistan, kun järjestyksen valvoja tuli huomauttaa meille, että voimme sitten tällöiset puuhat jättää kodin puolelle. Taisi alkaa näyttää liian kiihkeältä, mutta se huuma vaan vie mukanaan. Eikö? Vaikka pystyin hallitsemaan halujani paremmin, kuin "hän" ;-D. En tiedä kuinka moni oikein näki mut siinä sohvalla hänen kanssaan, toivottavasti se näky huvitti kautta piristi useita ihmisiä. Ainakin Sami ja Roope käveli siinä ohi, Sami taputti mua olalle ja sanoi, että antaa vaa palaa! Yläfemma ja peukun sijasta flippaan sille lintua sanoakseni, että tämä vaan tapahtui, tää oli nyt tällöi sattuma ^^' Kävin siinä välissä viileentymässä savuhuoneessa ja samalla näin Idan ja Marjon, jotka antoi mulle tehtävän kerätä frendit kokoon ja sanoa niille että voitaisiin jo pian lähteä. Se vasta olikin mission imposible, because on the dancefloor nobody can hear you scream. Sain sanomani läpi parille ihmiselle, mutta Tainan suhteen olin toivoton ja luovutin melkein heti : D. Löysin äsköttäisen seurani hänen kaverinsa kanssa rappusten edessä ja päätin kävästä vielä moikkaamassa. Hän kuulemma oli just puhunut minusta, olin tosiaankin imarreltuna. Olenko oikeasti sellainen ihminen kenestä ei voi pitää näppejä erossa? ehkä joillekkin : > 

• Jos olisin jäänyt sulkemisaikaan asti, en olisi varmaan lähtenyt takaisin Mäntsälään, vahvasti uskoisin lähteväni hänen mukanaan ja vaikka kuinka kovasti halusinkin jäädä hänen luokseen tuli ilmoitus, että me ollaan lähdössä. Samaan aikaan tuli vartijaltakin toinen huomautus siitä, ettei saisi istua rappusissa. Hyvästelin sen militaritytön ja sanoin, että me varmaan tullaan näkemään. Olihan minulla jo sen puhelinumero. Vaikka olisin jäänyt, en tiedä olisinko päässyt edes hänen kotiinsa ja siten oisin jäänyt ilman yösijaa. Harvat vanhemmat pitää siitä, ku tuodaan keskellä yötä seuralaisia baarista. heh..

•  Autossa paluumatkan tunnelma tuntui olevan muuttunut jos verrataan menomatkaan, toisilla hedari, joillain väsymys ja toisilla hieman mielen syventynyt fiilis. Ajattelin hankkivani töitä, hankkivani rahaa, että voisin alkaa käymään Lahdessa. Onhan nyt mulla jokin motivaatio käydä Lahdessa, jotain uutta. Samalla haluisin nähdä vanhoja kavereita joita en ole nähnyt pitkään aikaan, hävettää oikein. Muistan kuinka käsittelin aihetta Rintaliivit matkalla kotiin. Kuinka yksisankaiset ovat vaikeammin avattavissa kuin 2-3sankaiset kaverukset. Kaks-sankaisista saa vaan helpommin otteen yhdellä kädellä siitä sankojen välistä ja NAPS ne ovat auki. Toivottavasti tämä auttoi kaveriani ja helpottaa hänen jätkää tulevaisuudessa :'D..

Oisin halunnut, että tämä ilta olisi tapahtunut joskus toiste, joku voisi ärähtää tätä homoudeksi. Mutta ei tee mieli, olen ruostunut naisten kanssa, tulee usein olo ettei halua edes tehdä mitään, kun on niin epävarma itsestään. Suhteestani on jo 7kuukautta mutta vieläkin muiden kanssa säätäminen tuntuu pettämiseltä jonka vuoksi en voi aina nauttia hetkestä niinkuin siitä pitäisi nauttia. Kesällä aloin jo menettää toivoa sinkkuelämäni suhteen. Kohteeni oli tai varattu tai asui liian kaukana tai oli varattuna tai mokasin jotenkin tai varattu tai varattu tai ei ollut minusta kiinostunut tai oli varattu tai oli varattuna mutten halunnut ongelmia poikaystävien kanssa. Enkä haluaisi pakottamaan itseni ihastumaan ihmiseen jota olen pariin otteeseen yrittänyt. Epätoivoista? Voi kyllä, pyörin itseni kehittämisen/ erakoitumisen ja -- epätoivoisen minä luuserin välillä. Auto saapuu Mäntsälään ja olen jäämässä kukkatalon kohdalla. Suunnitelmissa saattaa kaveri kotiin ja lähteä sitten miettimään asioita -- mitä asioita.. en saa mistään ajatuksestani selkoa. 

Avaan peräluukun ja auto lähtee liikkeelle eikä näytä merkkejä pysähtymisestä, olihan se hauska pila mutta oli aika kerätä kamppeet ja lähteä kävelemään. Vaikutin selveneväni nopeasti, mutta kaveristani en ollut niinkään varma. Tunsin hänessä tuskaa mitä en halunnut käsitellä, liikaa huonoja kokemuksia sellaisesta. Kiinnitin huomion kyllä hänen tapaan pistää tuska runoudeksi. En tiennyt onko hän sellaista tyyppiä joka pystyy puhumaan, sellainen joka on valmis auttamaan itseään vuorovaikutuksella. Savukkeeni oli jo aikoja sitten loppunut mutta kaverini heitti niitä tarpeen tullen. Reissusta tuli pidempi mitä luulin.  

Me saavuttiin mäkikiskan kohdalle ja kesken keskustelun hän kääntyy minua kohti, olin sanomassa adios ja lähtemässä kotiin päin, kunnes kaverini kysyy: mikä minulla on? Hän väitti, että mua olisi jokin vaivannut, samalla hänen kädet kietoutuivat mun ympäri ja tunsin kuinka hän halusi auttaa minua -- auttaa missä? Mitä minun pitää kertoa, ei minua vaivaa mikään, enkä ole alkamassa itkemään niinkuin hän väitti. Olin niin tyyni ja neutraali kuin olla ja voi. Luulin että kaverini humala tila heijasti hänen omaa pahaa oloa ja hän näki maailman peilinä, uskoin siihen niin kovasti että olin sokea itselleni. Kaverini väitti minun valehtelevan ja pyysi minut katsomaan suoraan hänen silmiin ja sanomaan uudestaan se ettei minua vaivaa mikään. Sanoin sen, muttei tilanne muuttunut, tiesin etten valehtele hänelle.. mutta hän pisti vastaan...valehtelinko kuitenkin itselleni..?

Olin maassa, kaikki tapahtui hetkessä ja poskillani valui pari kyyneltä. Jokin syöksyi sisältäni, kipu ja tuska kapusi pitkin kurrkuani. Ennen tätä kysyin kaverilta, että mitä se näkee. Tarkoittaako hän että minulla on ollu huono olo pidemmän aikaa. Myöntävä vastaus iskeytyi korviini ja tajusin, että hän näki silmissäni jotai, hän näki sieluni, miten se oli mahdollista. Hän oli aivan kuin oraakkeli, olin menettänyt toivoni että tuollainen on enää mahdollista.
Menin istumaan hänen kanssaan keinuun, en tiennyt miksi kerroin asioista. En päässyt tilanteesta poiskaan, herrasmies luonteeni ei anna periksi, että voisin lähteä vaan pois keskenkaiken. Kerroin kaiken mitä tuli mieleen sen parin tunnin aikana. Siinä ajassa me ehdittiin kävellä pitkiä matkoja ja tehdä monta kierrosta mustassamäessä. Vaikka puhuttiin taukoamatta paljon ja laajalti asioista se tuntui vain murto-osalta siitä mitä oikeasti halusin sanoa. Mutta se helpotti minua valtavasti ja toivon, että autoin häntä myös piristymään siitä, että joku ymmärtää häntä ja voi kuunella takertumatta sanoihin, olla tuomitsematta ja väheksymästä tuskaa.

• Olen väsynyt ei enää jaksa.. Oon kirjoittanut tätä blogia viime yönä ja jatkanut tänään, JA! kirjoittanut tämän kaiken uudestaan kopioimalla tekstin silmin. Copy-paste ei ollut vaihtoehtona. Tämä viimeinen tapahtuma oli kuitenkin minulle tosi tärkeä ja avasi hetkellisesti tukoksen sisältäni. Valuttaen pois mätää sisältäni vain täyttääkseen sen tyhjän aukon voimalla, auttakseni muita, ehkä auttaakseen itseäni. Mutta en voi auttaa muita jos olen itse aivan palasina. Se on kuin yrittäisi korjata taloa rikkinäisellä vasaralla, siitä saa vaan lisää haavoja käsiinsä. Luulen, että kaikki ihmiset voivat nähdä muiden tuskan ja siten ymmärtää niiden käyttäytymistä. Useillä ihmisillä on paksu kuori, selvä rooli mitä niillä on päällänsä, yksi persoona muiden joukossa. Tämä on yksi syy miksen jaksaisi olla aina koulussa. Mikään ei ole ikinä henkilökohtaista, koska henkilö koostuu enimmäkseen vuosiakertyneestä kokemuksesta ja illuusiosta. Siitä järjettömästä mielipiteiden määrästä, nämä ovat vain pintaa, syvällä sisällä jokainen ihminen on puhdas ja viaton. Kärsimykset on asia erikseen, ihmiset ansaitsee sen mitä ne kärsii ja siihen minulla on hyvät perustelut joiden mukaan minä elän.

• Olen helpottunut, mutta samalla huolestuttaa koulun tilanne. Olen ollut 3päivää peräkkäin pois koulusta, unten mailla. Nukkumassa ja en ole jaksanut nousta sängystä, enkä toisaalta ole edes halunnut. Thank god my pc is finally working, Nine Inch Nails and VNV Nation has helped me to make trought this cumbersome writing, it is a pain to correct all the misstakes visible to me. And it takes me forever to complete each post (especially this, because i wrote it all over again), but it's worth it, I'm becommin better at expressing myself -- inch by inch.. Ode to Silence <3

#008 Halloween Is Dead

What if your nightmares become true, what if you experience a bit of your subconscious in real-life while the experience is enhanced with a drug which makes the experience more dreamlike, bad dreamlike

That's an another reminder that the problem lies within' you. You know you can't judge people.

I don't, I know it happens with a reason, that's the way I live and it puts me trough these trials. Whom everyone can have. It just gets so hard.

What did you expect, by judging the your mental state and things happening to you. You must've been the devil in the previous life. You thought you could control your mind, but it was the other way.

I'm beginning to see how sick i'm really am, I tried to be something i'm not.

• Näin aluksi pyydän teiltä vähäisiltä lukioilta anteeksi tästä pitkästä tauosta, tulin edellisen blogin jälkeen kipeäksi ja tyhmänä aloin liikkumaan ulkona liian aikaisin. Mikä johti siihen, että olin kuumeessa kokeissa ja hiustenvärjäykses ja kavereiden kanssa ilman että olisin tajunnut sitä ajoissa. Sen aikana katosi motivaatio elämästä ja elektroniikkaa alkoi hajota. Koulu alkoi myöskin painaa mieltä kasaan ja oman tietokoneen väliaikaisen hajoamisen vuoksi päätin olla kirjoittamatta mitään vähään aikaan. Saan koneen johdot tilattua varmaan nyt ens viikoksi. Myös uuden HDMI piuhhan ps3een ja uuen liittimen ulkoseen kiintolevyyni, että huoneessani olisi jotain tekemistä. Kiitän täst kaikest mun mutsii jolla on muutenkin rahaongelmia tarpeeksi. Ehkä kerron tästä kuukaudesta myöhemmin Flashbackeinä. Mutta voisi aloitella eilisestä HALLOWEEN juhlasta kertomista, hieman lyhyemmin ja siistitymmin.

• Se oli kaunis perjantai aamu, jona nousin ylös ja mania oli vallanut mieleni jo päiviä ennen heräämistä.  Mielyttävä sivuvaikutus mikä kestää pitkään antaen voimaa jaksaa koulussa ja pysyä pirteänä. Mini heräs aikasin aamulla ja kävi suihkussa jonka aikana räpyttelin silmiä hitaasti puolisen tuntia. Sen jälkeen mun hiukset piti värjätä punaiseksi Minin punasella hoitoaineella. Tän kadonneen kuukauden muodonmuutos ei näköjään nytten näy tässä blogissa -- mutta olin siis jonkin aikaa blondina. Lähipäivinä lähti hiuksia enemmän kuin ikinä ja päässäni on jäljellä kuulemma enää pieni "tupsu". Näytän itseasiassa tällä hetkellä yheltä EBM-bändin solistilta :D ilman partaa tietty.
• Kuitenkin aamua oli paljon jäljellä ja vietin sen mahdollisimman rauhassa yksikseni. Menin kouluun tuntia aikasemmin ja tein nopeasti pohjustuksen äikkään. Tämä tosin on nähtävissä harvoin, että teen läksyjä. Se oli vapauttavaa ymmärtää se ironiapitoinen artikkeli mikä meidän piti lukea.Päivä vaikutti mukavalta, ihmiset eivät vaikuttaneet niin onnettomilta ja sain kommentteja mun tupsusta. 
• Tein jopa Ompulle vessanpöntön sen nukkutaloavarten -- "hohoho.." Se oli rankka homma koska sellasta pastillipurkkia on vaikea leikellä, se jäi kesken mutta jatkan sitä vaikka maanantaina : )
•  Pyysin äikänmaikkaa et voisin lähtee aikaisemmin, kun miul oli mukamas "tapaaminen" lahdessa. Pääsin 40min aikaisemmin! ja ehdin hyvin junaan mukanaan lompakko täynnä rahaa. Haluaisitte varmaan tietää mikä tapaaminen : ) No kattokaas menin ostamaan diilereiltä vähän tavaraa... No ei sentään, tieni suuntasi pilailupuotiin ja sittemmin undergroundiin. Otin siellä pitkään haluamani lävistyksen, eli septumin.

• Lävistäjänä vaikutti olevan ihan mukava  ja se koko kokemus oli erikoinen, harvoin satunnainen tyttö sorkkii sun nenää vanupuikolla. Sen jälkeen venyttelee nenää pihdeillä millä otetaan se kohta mistä työnnetään neula. Hetken päästä neulan menevän nenäni läpi ja pistoksen yhteydessä tuntui outo paine nenässäni.
• Se oli nopeaa ajattelin, mutta sen jälkeen alettiin laittamaan siihen korua. En tiennyt mitä odottaa, mutta nenääni alkoi kutittaa hervottomasti, kun se koru tunkeutui just lävistettyyn reikään. Mitä syvemmälle se meni sitä enemmän se kutitti, kunnes se ei enää kutittanut -- eikä se ollut vielä läpi. Sitten alkoi kihelmöivä vihlonta joka oli epämukavaa ja nenäni oli kuin herkkä sykkivä.. kuitenkin se oli herkkä ja kyynelrefleksi näköjään toimii mulla vielä. Tuntui kuin minulla olis ollu frankenstein nenä.. en voi kääntää sitä mitenkään, ja ilmeily käyttämällä nenää oli vaivalloista. Olin iloinen, mutta hämmentynyt ja en oo kai vieläkään ehtiny ihastella tätä kunnolla. Tää on hieno ja niinkuin Joha sanoi myöhemmin; ihan kun tää ois aina ollut mulla. Bueno!
• Lähdin kävelee lenkin lahden keskustaan jos näkis siellä tuttuja, ja oli hieman ylväs olo koru nenässä : ). Ilma oli aika synkkää ja ilmeetöntä. En nähnyt yhtään tuttua samalla, kun kiirehdin minin kouluun odottamaan sitä. Huomasin tossa, että itseltäni loppui rahat kokonaan ja mini joutui maksaa lipun kotiin. Kävellessäni kaduilla oli hirvee tarve kaivella nenää tai edes niistää, mutta se oli kieletty minult. Eikä ollut vanupuikkoja messis millä oisvoinu mennä ikkunan etee sorkkii nenää. Tästä lähtien kannan muovipussis niitä mukana et voi aina puhdistella mun nenää, joka on vieläkin hieman herkkänä.

• Mä kävelin ja mä odotin, mä kävelin ja mä odotin ja sitten taas kävelin kunnes pääsin pyöräni luokse ja huomasin että siitä oli puhkottu renkaat.. Jälkeenpäin kuitenkin tuli huomattua että renkaan kumi oli täynnä lasinsiruja x__x hupsista, minun mokani. Faija onneks vaihtoi renkaan sillä aikaa, kun olin meikkaamassa itseäni perkeleeksi. Mutta sitten alkoi stressi, alkoi aikataulut tuntua kiireisiltä. Siitä asti ku Minna soitti alkoi uudet järjestelyt ja neuvottelut koskien illan virvokkeita ja Minnan asua, mikä oli muuten top 3 joukossa : >. Mutta mikä kuuluikaan siihen illan seikkailuun; Väärää hintatietoa: tuotetta ei löydy luettelosta tai tililtä on rahat loppuneet. Kiitän Luojaa ettei mun tarvii huolehtii enää noista asioista : > mutta se oli aika hektistä. Lisäksi matkalla kaupasta kauppaan sai hyvinkin paljon katseita ja vielä enemmän kommentteja ja rupattelua kassa tädin kanssa ja edessä olevan asiakkaan ja takana olevan asiakkaan D: ja toisen myyjän All at the same time. . Ihmiset ei oo vaa nähny punaihosta neekeriä ennen siinäpä oli katseltavaa myös pikku ernuille.

• Hello relaxation! Pääsimme vihdoinkin paikanpäälle ja ihmisethän ovat aloitelleet jo vuosia sitten mutta ei se meno hiipunut kun me tultiin. Vaikka tää kerta vaikutti alusta asti täysin erillaiselta kuin muut ryyppy kerrat. Järjestelin mun tavarat yhteen laukkuun ja lähin heti ulos aloittelemaan. 
• Muistan, kun pidettiin kiinnostavaa juomapeliä nimeltään "En ole koskaan--" tehny sitä tai tätä ja jos oli niin piti juoda. Se oli mun olotilassa hyvinkin kiinnostavaa ja mielyttävää puuhaa. Mutta loppuakohden peli alkoi hidastua ihan kokonaan ja se vaan jotenkin hajaantui. Muistan olleeni energinen, tai kuten mini sanoisi "esitän tyhmää" ja päästelin kaikenlaisia asioita, josta toivon et ihmiset ei toivoisi että olisin mielummin hiljaa.
• Mitä seuraavaksi? Jollain tuli pahaolo, tiedän kyllä miksi ja kyseinen henkilö oli istumassa ulkona kaverinaan Timppa.  Taino ihmisiä tuli ja meni mutta aloin tarkemmin keskittyä kun Timppa istahti samun viereen ja alkoi päästellä outoja ääniä, jotka kuulosti joltain poppamiehen manaukselta. Vähitellen Minna liittyi siihen seuraan ja vähitellen siihen kerääntyi ihmisiä kunnes siinä oli kunnon intiaani piiri hoilaamassa ääniä, tuntui kuin olisin vaipunut siinä transsiin :D. Se oli kuin hyvin pitkä transsi. Yksinkertaisia rytmejä maustettuna kaikenlaisia äänet. Tämä muistuttaa minusta viime joulusta, kun silloisel porukalla tehtiin samantyyppistä. Amatööri beatboxaajat nauhoittavat ääniä puhelimeen :D tulihan siitä hienoo kun 5-6 ihmistä vetää bushman talkkia puhelimeen.

• Lagitus.. keskityin johonkin siinä hetkenä hyvin kauniiseen, musiikki pauhasi kovaa ja Mini ja Joha olivat tanssimassa. Tuntui et tuijotin Miniä ikuisuuden. Kaikki hänen vartalon liikkeet ja kasvojen ilmeet olivat huumaavia. Se miten hänen aurinkolasinsa peitti hänen silmät ja punaiset huulet palajastivat hymyssään kiiltävät hampaat. Niin täynnä riemua ja energiaa. Poliisiunivormu ja pamppu rekvisiitta oli vaivatta mukana tanssissa, joka teki siitä entistä parempaa. Se oli taidetta, se oli ammattilaista, se oli puhdasta, se oli hypnotisoivaa, laulu kun vaan hehkui hänestä, se kokonaisuus aaltoili minua kohti. Ymmärsin tuijottavani pitkään mutten voinut lopettaa. Se vaati kappaleen loppumista ja sitten suljin silmäni. Silmäni avautuvat ja sen jälkeen keskityin kaikkeen muuhun. Kaikkeen muuhun, menin syvemmälle, kunnes huone oli tyhjänä ja musiikki soi enää muistissani. Näin kauniita asioita, mikä mielytti minua hetkellisesti. Luulin hetken, että oon puuskuttanu Placebolla koko illan mutta asia ei ollut niin.
• Kaveri sanoi, että hän pelkää menettävänsä jotain, päästävänsä jotain tärkeää jos hän menisi jonnekkin muualle, esim nukkumaan. Mietin itseni kohdalle, minulle asiat tulevat eteen silloin, kun niide on tarkoitus. Ja niin kävi myöhemmin, kun menin ulos kitara kainalossa toivona päästä rauhalliseen paikkaan syventyä mieleeni. Mutta päädyin kuuntelemaan. Kuulemaan asioita mitä oisin halunnut kuulla joskus aikoinaan ja vieläkin. Mutten ole halunnut enää udella, koska tuntui että olin mokannut itseni suhteen ja antanu surkean kuvan itsestäni. Mutta hänen kertomat asiat lonksautti palaset paikoilleen ja itseäni helpotti. Helpotti niin paljon. En olisi arvannut, että mua voi yllättää mutta ne kiitoksen sanat yllättivät minut kuitenkin niin,   että se oikein lämmitti sisältä. Se oli sellasta mitä olen kaivannutkin, mutta halusin ajatella ne asiat läpi, koska minulla on ollut niin paljon muuta mielen päällä viime aikoina.

• Me istuttiin kolmisteen saunassa, koska se oli ainoa huone missä oli rauhallista puhua. Viisi minuuttia, voi miten paljon se aika voi muuttaa, oisin lähteny viisi minuuttia ennen mutta se viisi minuuttia olikin viisi minuuttia myöhemmin.. Saunassa hiljeni hetkeksi ja oli rauhallista, ajattelin että voisin mennä nukkumaan. Ehkä ajattelemaan asioita ja vaihtaa vielä pari sanaa, kun keskustelu tuntui olevan se kauan kadonnut avain millä ovi avautuu. Menin kävelemään makkariin päin, mutta talossa oli pimeää, jotkut kuiski siellä, et jotkut panee jossain. Kuulen yllättäviä nimiä ja en voinu oikee uskoo aluksi. Joku oli näköjään penamssa jotakuta. Se kuulosti siihen hetkeen epärealistiselta. Kuulin jotain, näin jotain, makasin saunassa, olin yksin, rintsikat olkkarin lattialla, kerään tavarat, kuulen asioita, kuulen ompun huutoa ulko päin.. Otan kahvasta kiinni ja kävelen tyynenä takaovesta pois. Jätin joitain tavaroita. Menin vaan pyörän kyytiin, sytytin röökin ja lähdin mieli harhautuneena himaan. Siitä asti tähän iltaan asti oon koomannut. 

• En olisi halunnut tietää, mutta ymmärrän täysin tapahtuneen. En vaa voi mitään omalle mielelle, koska tunnen harhoja, näen harhoja ja kuulen harhoja. Mä hyväksyn sen vihdoinkin, koska tänään puhuin Minin kanssa ja huomasin miten sairas mieli mulla on. En ollut varma että onko mulla harhoja, mutta tämä todistaa jotain. Tuntuu, että tää on     pahempaa kuin psykoosi. Mutta omasta mielenterveydestä myöhemmin.. ku en itsekkään ole varma mikä mussa on vikana.
• En tunne vihaa tunnen ainoastaan pelkoa, itsetuntoni hyppii nollasta sataan ja tällä hetkellä se on aika maassa, koska nämä vainoharhaiset ajatukset saisivat minulle skitsofrenikon paperit. Mutta koitan olla tyyni, koska en osaa muuta tällä hetkellä olla. Tämä sattuisi vuosi sitten 100kertaa enemmän, mutta nyt osaisin käsitellä tän paremmin. Mutta tämä tuska on sen arvoista, se ei ole! ja se on! EI OLE! Vaarana on kadottaa motivaatio elämiseen, palkkiona on inspiraatio.. kadotettu muusa mistä en saa pidettyä kiinni ja minulla on velvollisuus kärsiä sen edestä. Se sattuu. aina.
• Tarkoituksenani ei ole heittäytyä marttyyriksi tai ikinä lankeuttaa muita pahan kaivoon. Tutkin vaan tuskaani siitä kirjavasta tuskan kirjasta, josta en ole kaikkia lukuja lukenut. Tuskaa ja Kipua on niin monenlaista.. se saattaa kutittaa, se saattaa polttaa tai viiltää, se pistää ja tunnet paineen sisälläsi; se jähmettää sut paikoilleen; se pistää luonnottomat kyyneleet valumaan, kun lihasi huutaa apua.
• Mutta sielu itkee sisällä ja sen näkee ken ei ole turtunut.

Lähipäivinä näin unen mikä pisti miettimään, kun pistin itseäni veitsellä ja aukasin vatsan. Veret valuivat pois ja tunsin kylmyydet virtaavan verisuonia pitkin elimistöön. Makasin Keskellä autotietä yöllä, oli pimeää ja katulamput valaisivat kauas tienpäähän, jossa näin musti varjohahmoja jotka säreilivät epäselvästi ja olivat reunoista sumeat. Heikkenin mutten enää tuntenut kipua, ainoastaan kylmyyttä joka lähestyi sydäntäni, tärisin ja itkin ja hoin itselleni etten ole yksin, 
i'm not alone , i'm not alone... varjot meinasivat hävitä näkyvistä kääntyessään kilometrienpäässä oikealle pimeyteen. Mutta ne kävelivät eteenpäin.. näin kun ne jatkoivat matkaa ja minä hiljalleni vaivuin koomaan maaten omassa veressä.
Heräsin aamulla, taivas oli harmaa mutta kirkas, kaikki oli tyhjää, nostin paitaani ja näin arven vatsassani, se oli parantunut ja olin terve.. kuolin ja heräsin elämään taas.. en muista mitä tein myöhemmin en muista miten jouduin tilanteeseen, jossa makasin keskellä katua kuolemassa. Muistan tarkalleen sen, miltä se tuntui, miten koitin lohduttaa itseäni välittämättä kyynelvirrasta ja hokemastani mantrasta millä koitin uskotella itselleni etten ole yksin.. en muista kuolinko rauhallisena, hymy huulilla. Se oli kaunista ja toivoisin, että joku antaisi oikealle hetkellä minullekkin kuoleman lahjan.

Kaikki tapahtuu syystä.. en vihaa, reaktioni todistaa, että olen heikko. Se laukaisi koko historiikan mitä oon hänen kanssaan käyny läpi. Kaikki painajaiset jotka tuntuivat käyvän toteen.
Varokaa ihmiset alkoholia, black out on vakava asia, josta kärsii muut ja etenkin sinä itse.

Listening to Ludovico Einaudin Divenire albumia ja uusinta löytöäni Ludiqueta, mikä soi minulla läpi 
yön ja sävelsi aamun tyhjyyden.