#008 Halloween Is Dead

What if your nightmares become true, what if you experience a bit of your subconscious in real-life while the experience is enhanced with a drug which makes the experience more dreamlike, bad dreamlike

That's an another reminder that the problem lies within' you. You know you can't judge people.

I don't, I know it happens with a reason, that's the way I live and it puts me trough these trials. Whom everyone can have. It just gets so hard.

What did you expect, by judging the your mental state and things happening to you. You must've been the devil in the previous life. You thought you could control your mind, but it was the other way.

I'm beginning to see how sick i'm really am, I tried to be something i'm not.

• Näin aluksi pyydän teiltä vähäisiltä lukioilta anteeksi tästä pitkästä tauosta, tulin edellisen blogin jälkeen kipeäksi ja tyhmänä aloin liikkumaan ulkona liian aikaisin. Mikä johti siihen, että olin kuumeessa kokeissa ja hiustenvärjäykses ja kavereiden kanssa ilman että olisin tajunnut sitä ajoissa. Sen aikana katosi motivaatio elämästä ja elektroniikkaa alkoi hajota. Koulu alkoi myöskin painaa mieltä kasaan ja oman tietokoneen väliaikaisen hajoamisen vuoksi päätin olla kirjoittamatta mitään vähään aikaan. Saan koneen johdot tilattua varmaan nyt ens viikoksi. Myös uuden HDMI piuhhan ps3een ja uuen liittimen ulkoseen kiintolevyyni, että huoneessani olisi jotain tekemistä. Kiitän täst kaikest mun mutsii jolla on muutenkin rahaongelmia tarpeeksi. Ehkä kerron tästä kuukaudesta myöhemmin Flashbackeinä. Mutta voisi aloitella eilisestä HALLOWEEN juhlasta kertomista, hieman lyhyemmin ja siistitymmin.

• Se oli kaunis perjantai aamu, jona nousin ylös ja mania oli vallanut mieleni jo päiviä ennen heräämistä.  Mielyttävä sivuvaikutus mikä kestää pitkään antaen voimaa jaksaa koulussa ja pysyä pirteänä. Mini heräs aikasin aamulla ja kävi suihkussa jonka aikana räpyttelin silmiä hitaasti puolisen tuntia. Sen jälkeen mun hiukset piti värjätä punaiseksi Minin punasella hoitoaineella. Tän kadonneen kuukauden muodonmuutos ei näköjään nytten näy tässä blogissa -- mutta olin siis jonkin aikaa blondina. Lähipäivinä lähti hiuksia enemmän kuin ikinä ja päässäni on jäljellä kuulemma enää pieni "tupsu". Näytän itseasiassa tällä hetkellä yheltä EBM-bändin solistilta :D ilman partaa tietty.
• Kuitenkin aamua oli paljon jäljellä ja vietin sen mahdollisimman rauhassa yksikseni. Menin kouluun tuntia aikasemmin ja tein nopeasti pohjustuksen äikkään. Tämä tosin on nähtävissä harvoin, että teen läksyjä. Se oli vapauttavaa ymmärtää se ironiapitoinen artikkeli mikä meidän piti lukea.Päivä vaikutti mukavalta, ihmiset eivät vaikuttaneet niin onnettomilta ja sain kommentteja mun tupsusta. 
• Tein jopa Ompulle vessanpöntön sen nukkutaloavarten -- "hohoho.." Se oli rankka homma koska sellasta pastillipurkkia on vaikea leikellä, se jäi kesken mutta jatkan sitä vaikka maanantaina : )
•  Pyysin äikänmaikkaa et voisin lähtee aikaisemmin, kun miul oli mukamas "tapaaminen" lahdessa. Pääsin 40min aikaisemmin! ja ehdin hyvin junaan mukanaan lompakko täynnä rahaa. Haluaisitte varmaan tietää mikä tapaaminen : ) No kattokaas menin ostamaan diilereiltä vähän tavaraa... No ei sentään, tieni suuntasi pilailupuotiin ja sittemmin undergroundiin. Otin siellä pitkään haluamani lävistyksen, eli septumin.

• Lävistäjänä vaikutti olevan ihan mukava  ja se koko kokemus oli erikoinen, harvoin satunnainen tyttö sorkkii sun nenää vanupuikolla. Sen jälkeen venyttelee nenää pihdeillä millä otetaan se kohta mistä työnnetään neula. Hetken päästä neulan menevän nenäni läpi ja pistoksen yhteydessä tuntui outo paine nenässäni.
• Se oli nopeaa ajattelin, mutta sen jälkeen alettiin laittamaan siihen korua. En tiennyt mitä odottaa, mutta nenääni alkoi kutittaa hervottomasti, kun se koru tunkeutui just lävistettyyn reikään. Mitä syvemmälle se meni sitä enemmän se kutitti, kunnes se ei enää kutittanut -- eikä se ollut vielä läpi. Sitten alkoi kihelmöivä vihlonta joka oli epämukavaa ja nenäni oli kuin herkkä sykkivä.. kuitenkin se oli herkkä ja kyynelrefleksi näköjään toimii mulla vielä. Tuntui kuin minulla olis ollu frankenstein nenä.. en voi kääntää sitä mitenkään, ja ilmeily käyttämällä nenää oli vaivalloista. Olin iloinen, mutta hämmentynyt ja en oo kai vieläkään ehtiny ihastella tätä kunnolla. Tää on hieno ja niinkuin Joha sanoi myöhemmin; ihan kun tää ois aina ollut mulla. Bueno!
• Lähdin kävelee lenkin lahden keskustaan jos näkis siellä tuttuja, ja oli hieman ylväs olo koru nenässä : ). Ilma oli aika synkkää ja ilmeetöntä. En nähnyt yhtään tuttua samalla, kun kiirehdin minin kouluun odottamaan sitä. Huomasin tossa, että itseltäni loppui rahat kokonaan ja mini joutui maksaa lipun kotiin. Kävellessäni kaduilla oli hirvee tarve kaivella nenää tai edes niistää, mutta se oli kieletty minult. Eikä ollut vanupuikkoja messis millä oisvoinu mennä ikkunan etee sorkkii nenää. Tästä lähtien kannan muovipussis niitä mukana et voi aina puhdistella mun nenää, joka on vieläkin hieman herkkänä.

• Mä kävelin ja mä odotin, mä kävelin ja mä odotin ja sitten taas kävelin kunnes pääsin pyöräni luokse ja huomasin että siitä oli puhkottu renkaat.. Jälkeenpäin kuitenkin tuli huomattua että renkaan kumi oli täynnä lasinsiruja x__x hupsista, minun mokani. Faija onneks vaihtoi renkaan sillä aikaa, kun olin meikkaamassa itseäni perkeleeksi. Mutta sitten alkoi stressi, alkoi aikataulut tuntua kiireisiltä. Siitä asti ku Minna soitti alkoi uudet järjestelyt ja neuvottelut koskien illan virvokkeita ja Minnan asua, mikä oli muuten top 3 joukossa : >. Mutta mikä kuuluikaan siihen illan seikkailuun; Väärää hintatietoa: tuotetta ei löydy luettelosta tai tililtä on rahat loppuneet. Kiitän Luojaa ettei mun tarvii huolehtii enää noista asioista : > mutta se oli aika hektistä. Lisäksi matkalla kaupasta kauppaan sai hyvinkin paljon katseita ja vielä enemmän kommentteja ja rupattelua kassa tädin kanssa ja edessä olevan asiakkaan ja takana olevan asiakkaan D: ja toisen myyjän All at the same time. . Ihmiset ei oo vaa nähny punaihosta neekeriä ennen siinäpä oli katseltavaa myös pikku ernuille.

• Hello relaxation! Pääsimme vihdoinkin paikanpäälle ja ihmisethän ovat aloitelleet jo vuosia sitten mutta ei se meno hiipunut kun me tultiin. Vaikka tää kerta vaikutti alusta asti täysin erillaiselta kuin muut ryyppy kerrat. Järjestelin mun tavarat yhteen laukkuun ja lähin heti ulos aloittelemaan. 
• Muistan, kun pidettiin kiinnostavaa juomapeliä nimeltään "En ole koskaan--" tehny sitä tai tätä ja jos oli niin piti juoda. Se oli mun olotilassa hyvinkin kiinnostavaa ja mielyttävää puuhaa. Mutta loppuakohden peli alkoi hidastua ihan kokonaan ja se vaan jotenkin hajaantui. Muistan olleeni energinen, tai kuten mini sanoisi "esitän tyhmää" ja päästelin kaikenlaisia asioita, josta toivon et ihmiset ei toivoisi että olisin mielummin hiljaa.
• Mitä seuraavaksi? Jollain tuli pahaolo, tiedän kyllä miksi ja kyseinen henkilö oli istumassa ulkona kaverinaan Timppa.  Taino ihmisiä tuli ja meni mutta aloin tarkemmin keskittyä kun Timppa istahti samun viereen ja alkoi päästellä outoja ääniä, jotka kuulosti joltain poppamiehen manaukselta. Vähitellen Minna liittyi siihen seuraan ja vähitellen siihen kerääntyi ihmisiä kunnes siinä oli kunnon intiaani piiri hoilaamassa ääniä, tuntui kuin olisin vaipunut siinä transsiin :D. Se oli kuin hyvin pitkä transsi. Yksinkertaisia rytmejä maustettuna kaikenlaisia äänet. Tämä muistuttaa minusta viime joulusta, kun silloisel porukalla tehtiin samantyyppistä. Amatööri beatboxaajat nauhoittavat ääniä puhelimeen :D tulihan siitä hienoo kun 5-6 ihmistä vetää bushman talkkia puhelimeen.

• Lagitus.. keskityin johonkin siinä hetkenä hyvin kauniiseen, musiikki pauhasi kovaa ja Mini ja Joha olivat tanssimassa. Tuntui et tuijotin Miniä ikuisuuden. Kaikki hänen vartalon liikkeet ja kasvojen ilmeet olivat huumaavia. Se miten hänen aurinkolasinsa peitti hänen silmät ja punaiset huulet palajastivat hymyssään kiiltävät hampaat. Niin täynnä riemua ja energiaa. Poliisiunivormu ja pamppu rekvisiitta oli vaivatta mukana tanssissa, joka teki siitä entistä parempaa. Se oli taidetta, se oli ammattilaista, se oli puhdasta, se oli hypnotisoivaa, laulu kun vaan hehkui hänestä, se kokonaisuus aaltoili minua kohti. Ymmärsin tuijottavani pitkään mutten voinut lopettaa. Se vaati kappaleen loppumista ja sitten suljin silmäni. Silmäni avautuvat ja sen jälkeen keskityin kaikkeen muuhun. Kaikkeen muuhun, menin syvemmälle, kunnes huone oli tyhjänä ja musiikki soi enää muistissani. Näin kauniita asioita, mikä mielytti minua hetkellisesti. Luulin hetken, että oon puuskuttanu Placebolla koko illan mutta asia ei ollut niin.
• Kaveri sanoi, että hän pelkää menettävänsä jotain, päästävänsä jotain tärkeää jos hän menisi jonnekkin muualle, esim nukkumaan. Mietin itseni kohdalle, minulle asiat tulevat eteen silloin, kun niide on tarkoitus. Ja niin kävi myöhemmin, kun menin ulos kitara kainalossa toivona päästä rauhalliseen paikkaan syventyä mieleeni. Mutta päädyin kuuntelemaan. Kuulemaan asioita mitä oisin halunnut kuulla joskus aikoinaan ja vieläkin. Mutten ole halunnut enää udella, koska tuntui että olin mokannut itseni suhteen ja antanu surkean kuvan itsestäni. Mutta hänen kertomat asiat lonksautti palaset paikoilleen ja itseäni helpotti. Helpotti niin paljon. En olisi arvannut, että mua voi yllättää mutta ne kiitoksen sanat yllättivät minut kuitenkin niin,   että se oikein lämmitti sisältä. Se oli sellasta mitä olen kaivannutkin, mutta halusin ajatella ne asiat läpi, koska minulla on ollut niin paljon muuta mielen päällä viime aikoina.

• Me istuttiin kolmisteen saunassa, koska se oli ainoa huone missä oli rauhallista puhua. Viisi minuuttia, voi miten paljon se aika voi muuttaa, oisin lähteny viisi minuuttia ennen mutta se viisi minuuttia olikin viisi minuuttia myöhemmin.. Saunassa hiljeni hetkeksi ja oli rauhallista, ajattelin että voisin mennä nukkumaan. Ehkä ajattelemaan asioita ja vaihtaa vielä pari sanaa, kun keskustelu tuntui olevan se kauan kadonnut avain millä ovi avautuu. Menin kävelemään makkariin päin, mutta talossa oli pimeää, jotkut kuiski siellä, et jotkut panee jossain. Kuulen yllättäviä nimiä ja en voinu oikee uskoo aluksi. Joku oli näköjään penamssa jotakuta. Se kuulosti siihen hetkeen epärealistiselta. Kuulin jotain, näin jotain, makasin saunassa, olin yksin, rintsikat olkkarin lattialla, kerään tavarat, kuulen asioita, kuulen ompun huutoa ulko päin.. Otan kahvasta kiinni ja kävelen tyynenä takaovesta pois. Jätin joitain tavaroita. Menin vaan pyörän kyytiin, sytytin röökin ja lähdin mieli harhautuneena himaan. Siitä asti tähän iltaan asti oon koomannut. 

• En olisi halunnut tietää, mutta ymmärrän täysin tapahtuneen. En vaa voi mitään omalle mielelle, koska tunnen harhoja, näen harhoja ja kuulen harhoja. Mä hyväksyn sen vihdoinkin, koska tänään puhuin Minin kanssa ja huomasin miten sairas mieli mulla on. En ollut varma että onko mulla harhoja, mutta tämä todistaa jotain. Tuntuu, että tää on     pahempaa kuin psykoosi. Mutta omasta mielenterveydestä myöhemmin.. ku en itsekkään ole varma mikä mussa on vikana.
• En tunne vihaa tunnen ainoastaan pelkoa, itsetuntoni hyppii nollasta sataan ja tällä hetkellä se on aika maassa, koska nämä vainoharhaiset ajatukset saisivat minulle skitsofrenikon paperit. Mutta koitan olla tyyni, koska en osaa muuta tällä hetkellä olla. Tämä sattuisi vuosi sitten 100kertaa enemmän, mutta nyt osaisin käsitellä tän paremmin. Mutta tämä tuska on sen arvoista, se ei ole! ja se on! EI OLE! Vaarana on kadottaa motivaatio elämiseen, palkkiona on inspiraatio.. kadotettu muusa mistä en saa pidettyä kiinni ja minulla on velvollisuus kärsiä sen edestä. Se sattuu. aina.
• Tarkoituksenani ei ole heittäytyä marttyyriksi tai ikinä lankeuttaa muita pahan kaivoon. Tutkin vaan tuskaani siitä kirjavasta tuskan kirjasta, josta en ole kaikkia lukuja lukenut. Tuskaa ja Kipua on niin monenlaista.. se saattaa kutittaa, se saattaa polttaa tai viiltää, se pistää ja tunnet paineen sisälläsi; se jähmettää sut paikoilleen; se pistää luonnottomat kyyneleet valumaan, kun lihasi huutaa apua.
• Mutta sielu itkee sisällä ja sen näkee ken ei ole turtunut.

Lähipäivinä näin unen mikä pisti miettimään, kun pistin itseäni veitsellä ja aukasin vatsan. Veret valuivat pois ja tunsin kylmyydet virtaavan verisuonia pitkin elimistöön. Makasin Keskellä autotietä yöllä, oli pimeää ja katulamput valaisivat kauas tienpäähän, jossa näin musti varjohahmoja jotka säreilivät epäselvästi ja olivat reunoista sumeat. Heikkenin mutten enää tuntenut kipua, ainoastaan kylmyyttä joka lähestyi sydäntäni, tärisin ja itkin ja hoin itselleni etten ole yksin, 
i'm not alone , i'm not alone... varjot meinasivat hävitä näkyvistä kääntyessään kilometrienpäässä oikealle pimeyteen. Mutta ne kävelivät eteenpäin.. näin kun ne jatkoivat matkaa ja minä hiljalleni vaivuin koomaan maaten omassa veressä.
Heräsin aamulla, taivas oli harmaa mutta kirkas, kaikki oli tyhjää, nostin paitaani ja näin arven vatsassani, se oli parantunut ja olin terve.. kuolin ja heräsin elämään taas.. en muista mitä tein myöhemmin en muista miten jouduin tilanteeseen, jossa makasin keskellä katua kuolemassa. Muistan tarkalleen sen, miltä se tuntui, miten koitin lohduttaa itseäni välittämättä kyynelvirrasta ja hokemastani mantrasta millä koitin uskotella itselleni etten ole yksin.. en muista kuolinko rauhallisena, hymy huulilla. Se oli kaunista ja toivoisin, että joku antaisi oikealle hetkellä minullekkin kuoleman lahjan.

Kaikki tapahtuu syystä.. en vihaa, reaktioni todistaa, että olen heikko. Se laukaisi koko historiikan mitä oon hänen kanssaan käyny läpi. Kaikki painajaiset jotka tuntuivat käyvän toteen.
Varokaa ihmiset alkoholia, black out on vakava asia, josta kärsii muut ja etenkin sinä itse.

Listening to Ludovico Einaudin Divenire albumia ja uusinta löytöäni Ludiqueta, mikä soi minulla läpi 
yön ja sävelsi aamun tyhjyyden.