#009 Lifespan Of A Butterfly

I was suprised how someone can look into my eyes and see something I could not. It almost felt like she could predict the future and see in the past, she was like an oracle, an ordinary person..
One whom has felt the pain can see it in others, you can see the shell people have constructed themselves, you just lost hope there was people who could see beyond all that. Who could also feel the pain of yours.
I regained my hope in which someone could give me the energy to go on, I will keep my eyes open wide. My mind has been and it is foggy for too much of the time. I haven't walked the path for oh so long. And now there is too much signals dissrupting me, from seeing inside of others, from seeing the true me.
You need to get on the path if you wish to be balanced, there are more people like you've met, they are more near you than you think.

• <<THIS IS IMPORTANT!!! Tämä pätkä on kirjoitettu TI-KE välisenä yönä!! Alotin tekemään tätä blogia kirjoittamalla laulantain yönä paperille muistiinpanoja, sen jälkeen sunnuntain iltana kävin ottamassa röökilenkillä kaikki valokuvat mitä täältä löytyy. Maanantaina Aloitin kirjoittamaan tätä postausta ja siinä välissä hain postista johdot himaan ja jatkoin kirjoittamista omalla koneella. Tiistaina eli tänään jatkoin kirjoittamista ja pääsin myöhään illalla melkein loppuun asti, sain lisättyä kaikki kuvat ja värjättyä koko tekstin siten miten se seuraavasti näkyy. MUTTA!! viime tipassa sain jotenkin mokattua ja poistin koko HTML-koodin teksteineen ja en onnistunut peruuttamaan sitä enään, minulle jäi jäljelle ainoastaan aukinaisena sivu jossa on esikatselu versio viimeisemmästä tallennuksesta.. Joten kaikki mitä tässä blogissa on, on täysin uudelleenkirjoitettu ja uudelleen rakennettu sen mallin mukaan. Samalla korjaen joitain ilmauksia ja korjaen kirjoitusvirheitä. JA VOI PRKL JOS EN SAA TÄTÄ VALMIIKSI!!!

<<Seuraava teksti mikä on merkitty sinisellä liiloin otsikoin on siis kirjoitettu MA-TI välisenä yönä, huomatkaa siis aikailmaukset :-)  >>

• Tilaukseni tuli vihdoinkin, nyt on oma kone käytössä ja pleikka toimii. Pitää vielä käyttää tovi aikaa tiedostojen siirtämiseen pöytäkoneelta omalle. Eihän toiseel koneel tullu ladattua kuin vaivaiset 60-70gigaa tavaraa. Tällä hetkellä tekisi mieli mitä tahansa päihdyttävää, jotta saisin energiaa kirjoittaa tätä postausta näin maanantai - tiistai välisenä yönä. Kävin pienellä lenkillä ottamassa nikotiinia ja harkitsen tällä hetkellä lusikoida kahvia purkista mikä maistuu muuten kamalalle vaikka sen jälkeen kittaisikin kokista kurkkuun.
  

• Miten olisi töiden hankkiminen? En tiedä miten tällä pärställä kehtaa mennä työhaastatteluun, mutta sain tuossa laulantain jälkeen idean mennä puhelinmyyjäksi töihin. Monil frendeil on siit kokemusta ja mikä sen mukavempaa ku rupatella anonyymina puhelimessa ventovieraille.. Kerään täs joku päivä todistukseni aijemmista kesätyöpaikoista, meen vilpittömästi ja innokkaana kysymään työpaikkoja mäntsälästä.  En tiedä alkaako asiat järjestymään, olo on vieläkin kahlittu ja haluan vapaaksi vaikka sahaamalla lihaani ja luuta jotta pääsissin näistä kahleista pois. Mutta hei! Kävin tossa laulantaina khavilla, kaverin synttärit nähkääs : > ei sen pitänyt olla sen ihmeellisempi päivä, mutta voi kyllä miten se päivä muutti tajuntaa.
  

• 6.39am. Sunday 13.11.2011 saavuin kotiin ja hain hetkessä sisältä kokonaisen savukkeen ja istahdin ulos penkille. Sytytän, ajattelen miten yksi aski voi mennä niin nopeasti yhdessä illassa, olisi varmaan mennyt kaksikin jos olisin ottanut mukaan. Vedän savut keuhkooni ja puhallan savun mukana huomattavan helpotuksen, koska koin samana päivänä asian mikä herätti mua sisältäpäin. Niitä on vaikea tuoda ilman toisen ihmisen apua, koska itse saatan olla liian sokea nähdäkseni. Jalat ovat muussina, olen kävellyt tuntikausia pitkinpoikin Mäntsälän yötä ja tuli hypittyä SENSSI:n tanssilattiallakin hetken tai pari.

• Näen liikkuvan kääpiösiilileijonan, vai onkohan se oravaminkki jolla on erikoinen "aurinko"kukka kukinto häntänä. Katson tuota otusta pitkään ja vaikka mieli on selvennyt, mielikuvitus jyllää. Hetken päästä päätän lähestyä otusta ja miten lähemmäksi pääsen sitä elävemmältä se näyttää mutta viimeiset pari askelta rikkoo illuusion ja se paljastuu olevan ryöppykasveja jotka puskee kivilaatoituksen välistä.

• Katson peiliin, seison ja katson kasvojani joissa on tappi vailla piikkiä ja rengas vinossa. Taitaa myös pallot olleet hukassa tona iltana. Eihän se väärin ole, Hieman kallista puuhaa vain. Putsan septumin ja siitä määrästä kudosnestettä mitä sain poistettua olisi voinut askarrella toisen pallon, pallon mikä olisi myös hyvin tiiviisti ja kestävään muotoon puristeltu. Vaikka käytännössä se jopa toimisi niin en ole vielä niin hullu, etää alkaisin hyödyntämään eritteitäni. Heih! Samalla ku räpläsin nenääni huomasin ettei siihen enää satu niin paljoa, vaikka siihen kosken niin ei tunnu enää siltä, etää törmäilisin nenä suorana katutolppaan : )

• mahtavaa paranemista.. tai sitten kasvot olivat niin turtuneet illan jälkeen. Kaulassa oli näköjään fritsu josta mulle huomautettiin. Alahuultani arastaa. Ei tarvii miettiä, että kuka tämä oli, ette tunne häntä -- nuunkuin en minäkään tuntenut..!
  

• Kävelen pimeässä muistini varassa ja suunistan keittiöön, räikeä valo oli äskettäin sammunut ja en nähnyt mitään muuta kuin rakeilevaa pimeyttä. Mutta muistan tarkalleen askeleet ja etäisyydet talossani. Vaikkakin törmäilen silloin tällöin seiniin ja ihmettelen mitä tämä tässä tekee. Kurotan ja heilutan käsiäni kunnes saan käteeni kahvan. Aukasen kaapinoven ja ajattelin tarttua spire tai coca-cola merkkilasiin -- APUA! En ole kotonani, miten on mahdollista että olen astunut väärään taloon, tämä lasi ei ole meidän lasi tätä ei ole ennen ollut tässä talossa! Tämä oli ajatus joka riensi mieleeni samalla, kun kosketin jotain suurta juomalasia. Vien sen jääkapille josta haen omenamehua ja tarkastelen lasia. Tunne siitä että olen kotona on palautunut, mutta tämän vieraan lasin arvoitus paljastuu vähitellen, kun muistelen perjantai iltaa jolloin naapurit täällä käydessä jättivät tänne tämän kyseisen lasin. Josta muistaakseni join omenasiideriä itsekkin. Lasi oli onnekas löytö, koska talosta ei löydy suurempaa, muuten joutuu siirtyä vesikannuihin mitä ei voinut kaivaa esiin kolisematta. Janosin jotain non-alkoholi pitoista juomaa jo tuntikausia. Ah! faijan omenamehua, juokoon itse perkele vettä : >. Tein myös siinä välissä pari voileipä, vaikken ikinä niihin pistäkkään voita. Ensiksi siihen tulee ohuita juusto siivuja ja laikatessani palasta tiedän että SE ensimmäinen menee suoraan suuhuni, kuten myös se toinen ja kolmas. Sen jälkeen leivälle menee jopa jokatoinen juustonpalanen..

• Ruokaa laittaessa pitää aina olla kiukku ruokaa  : 3 eihän ruokaa saa tehdä nälkäisenä, vaan ennen sitä pitää syödä jotain pientä ja niinhän miä teenkin. Syön epämääräisesti leikatut juustosiivut ja välillä ne täydellisesti onnistuneet suorat ja puolenkuun muotoiset myöskin. Toisaalta eihän leivänlaittaminen mitään ruuanlaittoa ole.. Siinä pistetään vaa kasa eineksiä päällekkäin ja sen jälkeen haukataan pala toisensa jälkeen. Joskus tykkään ottaa vaan palan leipää leikata siihen paksun siivun juustoa. Leikata pötkö niin sanotusta salamista ja kurkusta ja sitten haukata niitä vuorotellen <3. Heitän leivän päälle vielä reilusti meetvursti siivuja juuston molemminpuolin.

• Kaadun sänkyyni, pistän viereeni puhelimen, tartun kynään ja paperiin -- kirjotan muistiin asioita myöhempää postausta varten, teen eräänlaista koostetta siitä päivästä ja ajatuksista lyhyesti. Huomaan kellon olevan jo 7.25 aamua, puhelin oli jo kädessäni joten rupesin selaamaan viestejä. Siellä oli uusi nimi mikä huvittaa itseäni -- rauhoittavaa. Tämä antaa mielenkiintoa, jotain uutta arkeen, jotain sellaista mitä en ole kykenevä ennustamaan. Ei tarvitse enää paeta uniin vaikka tunen vieläkin eläväni unta, it all is mixed up very nicely in a rainbowcolored cookiedoughmix.. maybe i should always keep a magic cookie in my pocket.
  

• Kuuluu soitto. Herään. Nousen. Kävelen huoneestani ulos hämmentyneenä -- on jo keskipäivä. Huomaan mutsin ensimmäisenä siivoamassa kämppää, " huomentapäivää, on jo aika myöhä, mukava että päätit jo herätä.." , ja jotain muuta mun mutsi oli sanonut. Huomasin vain että mun Mutsi oli väsynyt ja voimaton vaikka hänellä olisi ollut päivä vapaana -- hän silti käyttää sen ajan murehtimiseen siitä, että faija tulee himaan minä hetkenä tahansa. Meen keittiöö, kaadan maitoa lautaselle ja siihen sitten kaadan pienten suklaakuiden näköisiä aamiaismuroja. En ole vuosiin syönyt aamiaismuroja niin päätin pitkästä aikaa taas aloittaa, vaivatonta, helppoa, mutta 400g paketti riittää just ja just kolmeen ruoka annokseen. Mietin ittekseni, että mihin mä nyt sitten heräsinkään? Taina oli soittanut, hän sanoi mulle viikkoja sitten pitävänsä pienet kahvikutsut.

• Ei niinkään synttäribileitä niinkuin viimevuonna, mitkä muuten oli mahtavat. Siellä oli hänen tekemää ruokaa ja kaikkea suolaista ja makeaa. Alkoholia oli myös kaikille riittävästi -- monen montaa lavallista tölkkejä ja muistaakseni kolmea eri sorttia oli lajiteltu eteisen pöydälle. Sillä määrällä olisi juottanut 20ihmistä humalaan. Siitä kerrasta mulla on vain hyviä muistoja, se oli hauskaa ja kenelläkään ei mennyt överiksi. Kunnioitan Tainaa hyvin paljon siitä miten se jaksoi ja jaksaa vieläkin panostaa "kahvikutsuihin."

• Soitan Samulle ja jatkan herättämisen ketjua, herättämällä hänet kesken automatkaa. Kyselen tästä illasta -- luulin, että olisin voinut samana päivänä viettää mukavaa aikaa kolmisteen Samulla. Soitan Timpalle ja kysyn häneltä samaa asiaa, hänel oli iltaan asti menoja, olikohan ne ristiäiset. Kaikenkaikkiaan jouduin muuttaa suunnitelmia kokonaan. Tiesin jo, ettei päivä tule menemään niinkuin suunnittelin.

• Samu tulee käymään tunniksi ennenkuin kyytini saapuu. Samalla, kun hän kävi Travianissa rupesin kyselemään hänelt siitä, koska oon pitkään halunnut aloittaa Travianin. Ehkä, kun alkaa uus "kierros" niin voisi heittäytyä mukaan, kyl se voittaa Facebookin farmvillen.. Samu oli käynyt ostaa uusia vaatteita ja kokeilin sen pipoa, mikä saattaa olla mun seuraava sijoituskohteeni. Se tuntui aivan kuin se olisi ollut luotu minulle. Kävimme röökillä ja naapurilapselta oli päässyt ilmapallo käsistä.. seurasimme sitä niskat jumissa niin kauan kunnes se alkoi muuttua läikästä pilkuksi ja siten katosi korkealle pilviin. Tumppasimme röökit. Pakattiin. Pienen sähläyksen jälkeen päästiin vihdoinkin matkaan kävelemään juna-asemalle päin, kyytini oli näköjään jo Mäntsälässä toimimassa Taina-Taxina. Auton kääntyessä asemalle päin luulin, että autossa istuu joku tuttu.

• Autoon istuessa Tainan seurassa istui Otto! Mutta Otto hän ei ollut vaan hänen evil kaksoisveljensä Roope. Hänen on pakko olla se salakavala paha kaksoisveli, koska hänestä hehkuis sitä evil genious vibaa(läppä läppänä :-D) Oli mukavaa kuitenkin tavata uusia tuttavuuksia. Heitettiin Samu keskustaan ja kävin ostaa itelleni seuraavn skumppa pullon, se oli puolikuiva persikanmakuinen Butterfly, ei tosiankaan niin hyvänmakuinen kuin edellisellä kerralla ostettu mitä litkin Minnan pippaloissa. Hain vielä kaupasta frendille röökiaskin ja Bilar-karkkipussin.. <<mikä näin kolmenpäivän päästä taitaa vieläkin olla mun repussa>> Lähdimme ajamaan Tainalle auto täpötäynnä, ulkona pilkkopimeää. tainan kahvituokia ei olut pettymys! Mokkapaloja vaaleanpunaisella kuorutteella, hassun näköstä pitsaa, mini kroisantteja joissa oli kinkkua ja kurkkusalaattia, suklaapuusteja missä oli vivahdetta mariannea ja kaikkea muuta mitä en nyt tarkalleen muista. Siinä edessäni oli se kahvikupponen jota tulin sinne juomaan, ei ollut tarkoitus ottaa alkoholi --

• Mutta miten pieni Tuomas olisi pärjännyt sitä iltaa ilman alkoholia, kiitos naapuritädin, se joka oli vähän huppelissa ja jätti lasinsa meille. Niin kiitos hänellä, hänen lahjoittamastaan A le COCK olueasta ja yhdestä päärynä siideristä. Kiitos myös mutsille hänen heittämästään 20e tähän reissuun. Jonka olisin kuitenkin aikonut käyttää aivan johonkin muuhun -___-. Ajattelin säästää rahoja mutta joka ikinen lantti meni sinä iltana. Yllätyksenä ei varmaan teille tule se, että olen siitä illasta vielä auki 2.90e ja yhden synttärikortin lisää. Kokonaismääräinen velka alkaa hipoa 100euroa.. mutta en anna sen tapahtua! Seuranani oli Taina, Ida, Marjo, Mari, Sami, Roope, Minä ja Tainan kolme hurmaavaa kisua. Syvällistä keskustelua, rupattelua, läpsyä ja korealainen mafia elokuva, mikä henkilökohtaisesti vaikutti jopa hyvältä. Siinä ajassa ehdittiin jopa pitä erä pullonpyöritystä ja pakko sanoa, että Tainalla on mitä kekseliäämpiä tehtäviä. Oikeasti. Kesällä oli niin tylsiä tehtäviä ja totuuksia, että meinasin kuolla tylsyyteen. Mutta sitten pääsin juoksemaan kentän ympäri alasti ja olin taas iloinen. Vaikka tämän illan pullonpyöritykses olikin uudeltavaikuttava tehtävä, olen kokenut jotain samanlaista vuosia sitten, mutta sei ei kyllä ollut mitään sekunda ketsuppia sillä kertaa! eikä ketsuppia ollenkaan -- Ennen lähtöä mulla oli hetki aikaa laittautua Marin kajaalilla ja Tainan hiuslakalla, näytin melkeinpä samalta ku herätessäkin. Jos olisin herännyt naisena!! HIGH FIVE! Kävin vielä nopeasti koneella, menin facebookkiin, mikä minuun on tullut taas, vai onko se aina ollut -- en tiedä en pysy oikeen itseni ja tunteiteni perässä -- unohdetaan tämä.

Baariin lähdössä! Eihän tämä kuulunut suunnitelmiin, mutten sitä ole sulkenut poiskaan vaihtoehdoista. Ei mulla ollut bilefiilistäkää, baarit ja klubit olivat mulle vieläkin vieraat paikat. Ja en osaa vieläkään käyttää noita nimikkeitäkään.. Takapenkillä 5 ihmistä ja en tiennyt minne me ollaan menossa. Arvelin Järvenpäätä tai Helsinkiä. Mutta ku sain kuroteltua hieman ja katsoin tienviittoja huomasin suuntana olevan Lahti. Aina ku oon sinne päätymässä mietin, että näkisinkö siellä tuttuja. Mutten ole viimekerroilla tavannut. Matka kesti oman aikansa ja autossa oli kirjaimellisesti tiivis tunnelma. Siihen asti ihmisil oli hyvä meininki ja ihmiset puhuivat siitä sun tästä mikä sai lievän hymyn huuleen. Matkan varrella pysähsyttiin pari kertaa: röökitauko, rakon tyhjennystä ja vaatteiden vähentämistä. Talvitakissa istuminen vaikutti iha homolta. I was feelin' kinda happy, something different from my routine, just like i wished for.

•  Auto parkkiin, tarvittavat tavarat taskuun, takit peräkonttiin ja eikun menoks. Sytytän ties kuinka monennen savukkeen ja nautin viileästä virrasta, mikä tuntuu oikein syntisen nautinnolliselta. Kädet lipevät pitkin taskuja ja tajuan unohtaneeni passin takin povariin. Juoksen Samin luo, se vippaa mulle avaimet ja hölkkään takaisin autolle, joka on parinkymmenen metrin päässä. Kesti hetken tajuta ettei peräkonttia avata avaimella vaan avaimenperän napilla. Otan passin ja lähden kävelemään katua alaspäin, oikealle ja vasemmalle katsomalla löysin perille ja kyllä naisten pitämä meteli auttoi mua suunnistamaan takaisin laumaan. Turhaa jätimme takit autoon, koska sisään ei päässyt ilman takkeja! Kuulin tämän heti ku tulin paikalle ja se kuulosti korvissani jokseekin järjettömältä. Samalla tajuan joutuvani maksavan narikkamaksun lähesturhasta. Edestakas, Sisään, ja taskusta kaivan ulos kympin setelin, josta ei jäänyt ku 1.50e. Sienileima kädessä, takki narikassa, polvivammainen kaverini kainalossa :'D.. lähden kävelemään rappusia alaspäin --

Paikka oli mulle uusi, "SENSSI" niminen klubi vaikka luulin meneväni baariin. Kaivan rahaa isoon olueeseen ja ei kestä pitkään ennen kun oluen hinnasta jää enää puolikas euroa. Do the math yourself --> big beer 3.90e. Taina ja Ida menee heti alussa mielellään tanssilattialle ja jään istumaan muiden seuraan. Rupattelua ja ihmettelyä, koitan tottua tähän uuteen paikkaan ja tämähän on ensimmäinen kerta, kun käyn kunnon klubilla, jossei lasketa Wanhojen risteilyä JONKA! haluaisin kokea uudestaan kiitos. Olo on chilli, muttei villi, huomaan tarvitsevani lisää alkoholia, jos haluan tavoitella bile fiilinkiä. Sopeudun tähän uuteen tapaan kommunikoida -- se puhu kovalla äänellä korvaan tapa. Tanssilattialla ei ole oikeastaan sillekkään hyötyä, kuulet vain musiikin jyskeen ja kaverisi huuto kuulostaa joltain oudolta ininältä. It's just a place to Däänce and talkin' you can take outside. Menin moikkaa tyyppiä jolla oli ilmapallo kiinni sen niskassa, se näytti aivan siltä, kun hän olisi hirtetty siihen ilmapalloon. Menin kysyy meininkii ja vedin sen kaa yläfemmat. Kävin etsimässä röökipaikan sen jälkeen, kun oli valloitettu istumapaikat porukalle. Takaisin tullessani ihmiset olivat taas pöydän ääressä, tällä kertaa eri valikoimalla. Menen istumaan ja jotkut ovat ehtineet jo tilata ja juoda oman juomasa sillä aikaa, kun kävin savuhuoneessa. Ida huomaa nopeasti, että olen jotakin vailla. Pari lasillista olutta, hieman lonkeroa, johan olo alkoi olla hilpeämpi.

DJ:t soitti Prodigyn kappaleita joissa oli sitä likaista dubstep vivahdetta. muistan vaan kuulleeni jotain röökipaikalta ja minun oli pakko jättää röökiseurani ja mennä tanssimaan. Se mielyttävä melodia joka virtasi korvissa ja se voima sai sydämmen sykkeen nousemaan korkealle. Tämä kaikki tuo muistoja vuosien takaa, kun olin Rikun kanssa Prodigyn "Invaders must Die" keikalla Helsingissä. Miss her. En ole mikään hyvä tanssimaan mutta osaan ainakin nauttia olostani :-). Viihdyin, mutten tarpeeksi, jotain puuttui, jokin oli vienyt sieluni. En ollut valmis menemään baariin, eikä päihtynyt olotila korvannut tyhjää onkaloa sisälläni. Vai vaivasiko mua kuitenkaan mikään? Leidit lähtivät ylös hätäisen puhelun merkeissä ja Jätkät lähtivät takaisin tanssilavalla -- etsimään Samille jotain seuraa? Menin etsimään itselleni myös seuraa, nimittäin omaa rauhaa jostain tyhjästä paikasta mihin istahtaa hetkeksi. 

Huomasin tyhjän onkalon jossa oli tyhjä sohva, vastakkaisella sohvalla makasi pari tyttöä joilla näytti olevan hellä hetki meneillään. Menin kysymään niiltä, että häiritseekö jos tulisin siihen viereiselle sohvalle istumaan. Enhän halunnut häiritä mitään henkilökohtaista niin piti kysästä kohteliaisuuttani. Katseet kääntyivät samalla, kun lähestyin heitä. Kurkotin pääni toista kohti ja olin kysymässä asiaani -- samalla hänen kädet kurottivat kaulalleni. Eihän niitä haitannut ollenkaan -- toiselle niistä se oli jopa mielyttävää että tulin sillä hetkellä juuri siihen paikkaan. Olinko tosiaankin pelastanut hänen illan? "Olet tosi kuuma~~", erotan hänen sanonneeni näin samalla, kun hänen kätensä oli kietoutuneena mun kaulan ympäri. Tämä ja pari muuta lausahdusta,(joita en valitettavasti muista niiden pituuden takia : D), pisti hymyn huulilleni. Istuin vastakkaiselle sohvalle rentoutumaan, mutten saanut enää mielestäni irti sitä mitä tulee tapahtumaan. Mutta minulla ei ollut aikomustakaan tehdä seuraavaa liikettä, vaikka juuri äsken mua iskettiin ;-D. 

 Hetken päästä he tulivat lähemmäs ja rupesin keskustelemaan heidän kanssaan. En ehtinyt paljoakaan sanoa ennen kuin "hänen" kielensä siveli omaani. Ehkä sanon sen liian lievästi verrattuna mihin tämä loppujen lopuksi johti. Kokonaisuudessaan se oli hämmentävää, mutten voinut tai halunnut lopettaa .. sain hänen nimensä ja ensimmäisen intensiivisen suudelman jälkeen kysyin hänen humalatilaa. Hänen mukaan se oli 7, 0-10 asteikolla mitattuna -- ei se ollut liikaa, eikä myös minullakaan. Toisin, kun humalatila siihen, että hän kävi kuumana ei tarvittu minkäänlaisia kysymyksiä -- Sillä hetkellä, kun kädet alkoivat myötäillä vartaloa, röökitauko! oli ajatus mikä tuli mieleeni -- pieni tauko sille että voisi tutustua paremmin, ja halusin herätä unimaisesta tilastani. Luulin häntä vuoden nuoremmaksi, hän luulin minua paljon vanhemmaksi -- oltiin kuitenkin saman ikäisiä. Sain myös kuulla, että hän on sotilastyttö ja käy intissä. Eli vapaata ainoastaan viikonloppuisin. Sillä hetkellä hän tosiaankin halusi, että muuttaisin Lahteen.
Älkää käsittäkö väärin, kyllä me myös keskusteliin muustakin, mutta siinä välissä oli vaan paljon suutelua ja koskettelua. Tai sitä keskustelua oli siinä välissä -- kumminpäin tahansa. Palattiin takaisin sohville ja jatkettiin siitä mihin jäätiin. Sormeni lipesivät hiuksista kaulaan ja vyötäröstä reisiin ja reisistä.. -- sivelemällä ja samalla kovilla otteilla siirsin hänet pois päältäni sivummalle.. huomasin, että multa oli pudonnut piikki tapin kanssa. Me noustiin sohvalta ja ruvettiin ettimään niitä, ne onneksi löytyi hetkessä. Mutta turhaan, koska piikki ja pallo kuitenkin jäi sinne klubiin illan päätteeksi.  

• Muistan, kun järjestyksen valvoja tuli huomauttaa meille, että voimme sitten tällöiset puuhat jättää kodin puolelle. Taisi alkaa näyttää liian kiihkeältä, mutta se huuma vaan vie mukanaan. Eikö? Vaikka pystyin hallitsemaan halujani paremmin, kuin "hän" ;-D. En tiedä kuinka moni oikein näki mut siinä sohvalla hänen kanssaan, toivottavasti se näky huvitti kautta piristi useita ihmisiä. Ainakin Sami ja Roope käveli siinä ohi, Sami taputti mua olalle ja sanoi, että antaa vaa palaa! Yläfemma ja peukun sijasta flippaan sille lintua sanoakseni, että tämä vaan tapahtui, tää oli nyt tällöi sattuma ^^' Kävin siinä välissä viileentymässä savuhuoneessa ja samalla näin Idan ja Marjon, jotka antoi mulle tehtävän kerätä frendit kokoon ja sanoa niille että voitaisiin jo pian lähteä. Se vasta olikin mission imposible, because on the dancefloor nobody can hear you scream. Sain sanomani läpi parille ihmiselle, mutta Tainan suhteen olin toivoton ja luovutin melkein heti : D. Löysin äsköttäisen seurani hänen kaverinsa kanssa rappusten edessä ja päätin kävästä vielä moikkaamassa. Hän kuulemma oli just puhunut minusta, olin tosiaankin imarreltuna. Olenko oikeasti sellainen ihminen kenestä ei voi pitää näppejä erossa? ehkä joillekkin : > 

• Jos olisin jäänyt sulkemisaikaan asti, en olisi varmaan lähtenyt takaisin Mäntsälään, vahvasti uskoisin lähteväni hänen mukanaan ja vaikka kuinka kovasti halusinkin jäädä hänen luokseen tuli ilmoitus, että me ollaan lähdössä. Samaan aikaan tuli vartijaltakin toinen huomautus siitä, ettei saisi istua rappusissa. Hyvästelin sen militaritytön ja sanoin, että me varmaan tullaan näkemään. Olihan minulla jo sen puhelinumero. Vaikka olisin jäänyt, en tiedä olisinko päässyt edes hänen kotiinsa ja siten oisin jäänyt ilman yösijaa. Harvat vanhemmat pitää siitä, ku tuodaan keskellä yötä seuralaisia baarista. heh..

•  Autossa paluumatkan tunnelma tuntui olevan muuttunut jos verrataan menomatkaan, toisilla hedari, joillain väsymys ja toisilla hieman mielen syventynyt fiilis. Ajattelin hankkivani töitä, hankkivani rahaa, että voisin alkaa käymään Lahdessa. Onhan nyt mulla jokin motivaatio käydä Lahdessa, jotain uutta. Samalla haluisin nähdä vanhoja kavereita joita en ole nähnyt pitkään aikaan, hävettää oikein. Muistan kuinka käsittelin aihetta Rintaliivit matkalla kotiin. Kuinka yksisankaiset ovat vaikeammin avattavissa kuin 2-3sankaiset kaverukset. Kaks-sankaisista saa vaan helpommin otteen yhdellä kädellä siitä sankojen välistä ja NAPS ne ovat auki. Toivottavasti tämä auttoi kaveriani ja helpottaa hänen jätkää tulevaisuudessa :'D..

Oisin halunnut, että tämä ilta olisi tapahtunut joskus toiste, joku voisi ärähtää tätä homoudeksi. Mutta ei tee mieli, olen ruostunut naisten kanssa, tulee usein olo ettei halua edes tehdä mitään, kun on niin epävarma itsestään. Suhteestani on jo 7kuukautta mutta vieläkin muiden kanssa säätäminen tuntuu pettämiseltä jonka vuoksi en voi aina nauttia hetkestä niinkuin siitä pitäisi nauttia. Kesällä aloin jo menettää toivoa sinkkuelämäni suhteen. Kohteeni oli tai varattu tai asui liian kaukana tai oli varattuna tai mokasin jotenkin tai varattu tai varattu tai ei ollut minusta kiinostunut tai oli varattu tai oli varattuna mutten halunnut ongelmia poikaystävien kanssa. Enkä haluaisi pakottamaan itseni ihastumaan ihmiseen jota olen pariin otteeseen yrittänyt. Epätoivoista? Voi kyllä, pyörin itseni kehittämisen/ erakoitumisen ja -- epätoivoisen minä luuserin välillä. Auto saapuu Mäntsälään ja olen jäämässä kukkatalon kohdalla. Suunnitelmissa saattaa kaveri kotiin ja lähteä sitten miettimään asioita -- mitä asioita.. en saa mistään ajatuksestani selkoa. 

Avaan peräluukun ja auto lähtee liikkeelle eikä näytä merkkejä pysähtymisestä, olihan se hauska pila mutta oli aika kerätä kamppeet ja lähteä kävelemään. Vaikutin selveneväni nopeasti, mutta kaveristani en ollut niinkään varma. Tunsin hänessä tuskaa mitä en halunnut käsitellä, liikaa huonoja kokemuksia sellaisesta. Kiinnitin huomion kyllä hänen tapaan pistää tuska runoudeksi. En tiennyt onko hän sellaista tyyppiä joka pystyy puhumaan, sellainen joka on valmis auttamaan itseään vuorovaikutuksella. Savukkeeni oli jo aikoja sitten loppunut mutta kaverini heitti niitä tarpeen tullen. Reissusta tuli pidempi mitä luulin.  

Me saavuttiin mäkikiskan kohdalle ja kesken keskustelun hän kääntyy minua kohti, olin sanomassa adios ja lähtemässä kotiin päin, kunnes kaverini kysyy: mikä minulla on? Hän väitti, että mua olisi jokin vaivannut, samalla hänen kädet kietoutuivat mun ympäri ja tunsin kuinka hän halusi auttaa minua -- auttaa missä? Mitä minun pitää kertoa, ei minua vaivaa mikään, enkä ole alkamassa itkemään niinkuin hän väitti. Olin niin tyyni ja neutraali kuin olla ja voi. Luulin että kaverini humala tila heijasti hänen omaa pahaa oloa ja hän näki maailman peilinä, uskoin siihen niin kovasti että olin sokea itselleni. Kaverini väitti minun valehtelevan ja pyysi minut katsomaan suoraan hänen silmiin ja sanomaan uudestaan se ettei minua vaivaa mikään. Sanoin sen, muttei tilanne muuttunut, tiesin etten valehtele hänelle.. mutta hän pisti vastaan...valehtelinko kuitenkin itselleni..?

Olin maassa, kaikki tapahtui hetkessä ja poskillani valui pari kyyneltä. Jokin syöksyi sisältäni, kipu ja tuska kapusi pitkin kurrkuani. Ennen tätä kysyin kaverilta, että mitä se näkee. Tarkoittaako hän että minulla on ollu huono olo pidemmän aikaa. Myöntävä vastaus iskeytyi korviini ja tajusin, että hän näki silmissäni jotai, hän näki sieluni, miten se oli mahdollista. Hän oli aivan kuin oraakkeli, olin menettänyt toivoni että tuollainen on enää mahdollista.
Menin istumaan hänen kanssaan keinuun, en tiennyt miksi kerroin asioista. En päässyt tilanteesta poiskaan, herrasmies luonteeni ei anna periksi, että voisin lähteä vaan pois keskenkaiken. Kerroin kaiken mitä tuli mieleen sen parin tunnin aikana. Siinä ajassa me ehdittiin kävellä pitkiä matkoja ja tehdä monta kierrosta mustassamäessä. Vaikka puhuttiin taukoamatta paljon ja laajalti asioista se tuntui vain murto-osalta siitä mitä oikeasti halusin sanoa. Mutta se helpotti minua valtavasti ja toivon, että autoin häntä myös piristymään siitä, että joku ymmärtää häntä ja voi kuunella takertumatta sanoihin, olla tuomitsematta ja väheksymästä tuskaa.

• Olen väsynyt ei enää jaksa.. Oon kirjoittanut tätä blogia viime yönä ja jatkanut tänään, JA! kirjoittanut tämän kaiken uudestaan kopioimalla tekstin silmin. Copy-paste ei ollut vaihtoehtona. Tämä viimeinen tapahtuma oli kuitenkin minulle tosi tärkeä ja avasi hetkellisesti tukoksen sisältäni. Valuttaen pois mätää sisältäni vain täyttääkseen sen tyhjän aukon voimalla, auttakseni muita, ehkä auttaakseen itseäni. Mutta en voi auttaa muita jos olen itse aivan palasina. Se on kuin yrittäisi korjata taloa rikkinäisellä vasaralla, siitä saa vaan lisää haavoja käsiinsä. Luulen, että kaikki ihmiset voivat nähdä muiden tuskan ja siten ymmärtää niiden käyttäytymistä. Useillä ihmisillä on paksu kuori, selvä rooli mitä niillä on päällänsä, yksi persoona muiden joukossa. Tämä on yksi syy miksen jaksaisi olla aina koulussa. Mikään ei ole ikinä henkilökohtaista, koska henkilö koostuu enimmäkseen vuosiakertyneestä kokemuksesta ja illuusiosta. Siitä järjettömästä mielipiteiden määrästä, nämä ovat vain pintaa, syvällä sisällä jokainen ihminen on puhdas ja viaton. Kärsimykset on asia erikseen, ihmiset ansaitsee sen mitä ne kärsii ja siihen minulla on hyvät perustelut joiden mukaan minä elän.

• Olen helpottunut, mutta samalla huolestuttaa koulun tilanne. Olen ollut 3päivää peräkkäin pois koulusta, unten mailla. Nukkumassa ja en ole jaksanut nousta sängystä, enkä toisaalta ole edes halunnut. Thank god my pc is finally working, Nine Inch Nails and VNV Nation has helped me to make trought this cumbersome writing, it is a pain to correct all the misstakes visible to me. And it takes me forever to complete each post (especially this, because i wrote it all over again), but it's worth it, I'm becommin better at expressing myself -- inch by inch.. Ode to Silence <3